Jotkut harrastavat matkakohteittensa merkkaamista nuppineulalla (maailman)kartalle. Nykyään sellaisen voi tehdä myös virtuaalisena esimerkiksi Facebookiin. Kun näin Helsingin arvometsät* -kartan, ajattelin tehdä siitä samanlaisen: näkisin missä olen käynyt ja minne voisin mennä seuraavaksi. (Laitoin neulat ensin vihreisiin suojeluesityskohteisiin, joissa olen käynyt.)
Yksinkertaisesti: on kiva tuntea kotipaikkansa metsät, luonnonmaisemat ja lajiyhteisöt ja liittää ne omaan paikkaidentiteettiinsä ja elinpiiriinsä kaiken kulttuurisen mujun rinnalla. Ja mitä tulee niin sanottuihin kuntapalveluihin: arvostan hienoina säilyneitä metsiä siinä missä toimivaa terveyskeskustakin. (Molemmat tärkeitä henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle.)
Lähiluontosuhteen vaalimiselle on muitakin syitä. Kaupungissa eli voimakkaasti rakennetussa ympäristössä asuessaan on tärkeää pitää yllä suhdetta johonkin, mikä ei ole ihmisen tekemää, vaan joka elelee jotakuinkin omilla ehdoillaan ja prosessiensa mukaan. Tavallaan jatkuva muistutus siitä, että on täällä muitakin. Koska kaavoitus- ja toimintapäätösten seuraaminen tai niihin vaikuttaminen tuntuu monesta hankalalta ja vieraalta, ei aina tiedosteta (tarpeeksi ajoissa), mikä valtava paine rauhassa elelleitä, suojelemattomia kaupunkimetsiä uhkaa: paitsi rakentaminen, myös jatkuva "siistiminen" ja puistouttaminen. Ei ehkä anneta arvoa ekologisesti tärkeille seikoille kuten monilajisuudelle ja eri-ikäisyydelle, vaan metsäalueen tulee näyttää ihmismakuun väljältä, valoisalta ja "turvalliselta".
 |
| Pornaistenniemi |
 |
| Huopalahti-Munkkiniemi |
Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun -kampanja (josta tämä postaus sai innoituksensa) on mielestäni myös tarpeellista demokratiatyötä: puolustetaan paitsi toisten lajien olemassaolon oikeutta, myös ihmisten oikeutta lähimetsiinsä: kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kokemaan elämyksiä kaukaisemmissa wau-luontokohteissa tai edes kansallispuistoissa. On tärkeää, että monimuotoista luontoa löytyisi myös lähempää, jopa osana arkiympyröitämme (vaikka on myös lajeja, jotka eivät niinkään välitä läheisestä rinnakkainelosta ihmiskulttuurin kanssa, siksi niille olisi turvattava toisenlaisia alueita).
 |
| Yliskylä-Laajasalo |
* Tämä selvitys on esitys kaupungin päättäjille näiden alueiden lajiston ja ekosysteemin turvaamiseksi, metsillä on siis erityistä ekologista arvoa. Monille arvokasta voi olla myös metsään liittyvä kulttuurihistoria, muistot ja virkistysarvot. Sen sijaan olen huolestuneena seurannut "luontoarvon" käsitteen toisenlaista käyttöä, esimerkiksi talousmetsätoimijat (Metsähallitus yms.) saattavat yksipuolisesti ilmoittaa, ettei jossain suojeltavaksi esitetyssä metsässä ole mitään luontoarvoja, ainoastaan talousarvoja, joten sen joutaa hyvillä mielin hakata pois. Mitä jos Museovirasto ilmoittaisi, ettei jollakin sen hallinnoimalla linnalla ole enää mitään kulttuurista arvoa, joten sen voi purkaa pois, saadaan hyviä tiiliä. Voisi seurata aikamoinen äläkkä.
Seuraavaksi paikkaan omaa metsäsivistysaukkoani menemällä Mustavuoren lehtoon, jota sielläpäin asuva ystäväni kutsuu hauskasti "eurooppalaistyyppiseksi" metsäksi.
 |
| Malminkartano |
*
Helsinki Forest Guide
Foreign tourists, lecturers, exchange students etc. visiting Helsinki usually admire our green town and are guided foremost to Nuuksio national park (in the neighbour city Espoo). But we have beautiful spots inside the capital city borders, too, and they are all available also by the public transportation, which is quite something! It is important to know and to defend your local forests, their ecological and cultural values. The ongoing pressure to cut and build or just to "clean" them is strong. There is a map, where you can find the beautiful, ecologically most valuable forests of Helsinki. Initially, it is a proposal for conservation, but you can use it as a "tour guide", too.
 |
| Jollaksen Puuskaniemi on muuten vain mukava metsäinen merenrantakohde ja retkipaikka. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti