Himmeli leijuu katossa...

Himmelin liike ilmavirrassa, sen geometria, sen materiaali oman pellon rukiista, 

tai itsekerätyistä järviruo'oista.

Siksi se on ihmeellinen ja hieno, enemmän kuin "joulukoriste".

(Pieni himmelinäyttely Mikkelin Kenkäverossa.)

 

Himmeli is a traditional (Finnish) christmas decoration, originally a product of agricultural society, 

geometrical sculpting by common people.

* Photos from Kenkävero, Mikkeli. *

Joulukalenteri *DIY* Advent calendar

Äitini oli taitava tekemään itse juttuja kun olin lapsi: vaatteita, kirjoja, leluja - ja joulukalenterin. Siitä ajatus kai lähti; en niinkään ole jännittänyt (tai muistanut avata) omaa kalenteria,  mutta jouluperinteeni - ehkä vuodesta 1990? - on ollut tehdä itse kalenteri tädilleni. Myöhemmin vähän muillekin, mikäli ehdin tai huvitun. Vuosiin on mahtunut kiireessä hutaistuja versioita (karkit kirjekuoriin) tai panostettuja piperryksiä, kuten 24 pientä cernit-massakoristetta, joista muodostui lopulta joulukuusi (öh). 

Vaikka eihän talvijuhla kaipaa oikeastaan mitään ekstra-lavasteita, parasta olisi lumi, tähtitaivas, nuotio ja viinipullo.

Mutta jos askarrellaan, yritetään käyttää kierrätettyä. Jotta pysyisi joku balanssi töhkän määrässä maailmassa (jotenkin tulee hurskasteleva olo... mutta pakko hurskastella kun näkee kauppojen tavaravuoret). Eli kierros roskista tonkimaan!

Tässä tämän vuoden kaksi versiota.

*

My season tradition is to make a calendar for my aunt. It has been so since the

beginning of the 90s. Later I've been making one to my friends, too, if I only feel inspired. 

I try to use recycled and old materials as much as possible, this year

I had small tin cans, matchboxes and sweet boxes. I covered them with tapes, papers and pictures (from magazines, cards, prints) and glued them on an A3 cardboard. The "surprises" are

chocolates.

 Kalenterin taustaksi: noin A3-kokoinen pahvilevy (leikataan esim. pahvilaatikosta)

päällystetään paperilla, tässä tapauksessa viimevuotisella, 

säästetyllä lahjapaperilla. Yläreunaan puhkaistaan reiät ripustusnauhalle.

 Pestyt vitalis-metallirasiat, tulitikkuaskit, karkkirasiat, lääkepakkaukset, sekalaiset pienet

pahvirasiat jne. päällystetään esim. vanhojen joulukorttien kuvilla, papereilla, printeillä (löysin netistä numerollisia kuvaprinttejä, ajattelin että olisi vähän vintage, mutta oli liikaa pukin naamoja makuuni, alkoi tökkiä koko pukki) kankaanpaloilla, kuvioteipeillä, lehtileikkeillä, mitä ikinä löytyykin (teippi oli aika kätevä, ja sain jämiä käytettyä). Sitten asetellaan pohjan päälle ja liimataan kuumaliimalla (no sitä ei löydy roskiksesta) ja täytetään Fazerin suklaamakeisilla (sukulaiseni ovat nirsoja: muista yllätyksistä tulee heti kriittistä noottia. "Emme pidä valkosuklaasta. Emme pidä Pandan suklaasta." Tekisi mieli joskus vilauttaa kehitysmaan lapset -korttia.)

Tässä toinen versio. Nämä numerotarrat ostin viime vuonna kaupasta,vaikka

voisi kirjoittaa tai tursottaa jollain koholiimalla itsekin.

(Vitalis-rasioiden kansiin laitoin vielä pienen tipan kuumaliimaa,

olivat sen verran löysiä.) Lopuksi kalenterin voi viimeistellä esim. glitterillä

tai tarroilla. Viime jouluna löysin taloyhtiön roskiksen päältä ison pinon

puoliksi käytettyjä glittertähtitarroja. Mutta ne on käytetty jo vuoden mittaan.

Mitä 15-vuotias lukee?

 Tietenkin Suomen lehtoja. Ainakin minä luin. Koska kotiseutuni metsät olivat pääsääntöisesti

aika yksitoikkoisia talousmetsiä, jalojen lehtipuiden lehdoista muodostui nuoreen romanttiseen mieleen haave-biotooppi, kaunis, ylevä ja jännittävä. Vuonna 1990 ilmestyi tämä Irene Roution ja Matti Vallan hieno teos, joka oli jatkuvassa lainassani kirjastosta kun sen joskus -93 löysin.

*

What does a 15 year-old teenager read?

I read The Groves of Finland (1990) when I found it in 1993. It was perfect escapism for

a romantic soul surrounded by managed (and dull) pine forests.

The book hasn't lost any of its charm when I open it today.

 Tämä aukeama oli sen verran kaunis, että maalasin valokuvista öljyvärimaalauskopiot.

Turha kai todeta, etten tavoittanut alkuperäistä tunnelmaa.

Kun kummini kuulivat suosikkikirjastani, he lahjoittivat oman kappaleensa minulle.

Hyvä, pidetty lahja!

*

When my godparents heard of my passion, they gave their book to me.

One of my most beloved gifts ever.

Hamsterin sunnuntai

Näitähän ihminen tarvitsee, tai hamsteri.

*

Sunday at flea market.

On kranssin aika

Kun syksyinen vehnäkranssi (kuvassa yllä) tulee tiensä päähän, se ripustetaan puuhun

linnuille ja lähdetään metsään hakemaan uusia aineksia. Oravakuusikossa se onkin kätevää;

pörröhännät ovat pudotelleet kuusenhaot ja kävyt valmiiksi. Ei tarvitse katkoa oksia

(eikä toisen mailla saakaan) tai kiipeillä. Kiitos orava-assistentit!

Samalla metsänpohjaa haravoidessaan tapaa kaikkia loppusyksyn kummajaisia: 

kalpeita minisieniä, petroolinvärisiä jäkäliä, laajan kirjon erimuotoisia sammalia.

Parhaiksi joulukranssiraaka-aineiksi ovat osoittautuneet kuusenoksat, pinjanoksat (puutarhasta) 

sekä erilaiset liekot. Kokeilin ensimmäisen kerran pehmoista ja käsittelyssä mukavaa karhunsammalta, mutta kuivuessaan se meni suppuun ja koko kranssi näytti kituvalta. 

Yläkuvassa ollaan vielä uutuuden-pörheinä ja hyvässä kunnossa.

Jos sammalkranssi saisi kunnon vesikylvyn aika ajoin, se saattaisi näyttää paremmalta.

(Luonnonmateriaali-käsitöiden hienoimmat vinkit Tiina Rinteen kirjoista.)

*

It's wreath-time! When you go to forest now, you can find short spruce branches and cones

on the ground  cut by squirreils. Very nice and convenient, thanks for squirrel-assistants!

Other odd things can be met, too: pale mushrooms, petrol-blue lichens,

a vast diversity of mosses you've never noticed before. This is their time.

The best wreath materials are spruce, club mosses (you need a land-owner's permission to

pick them) and garden pines if you cut them now. The wreath up above was a new

experiment made of Polytrichum, but when it dried it went all thin and poor. It was very nice to handle compared to coniferous twigs though. The wreath under was made of wheat ears earlier

in autumn, after it's best season you can leave it as bird food. And if you make the wreath basis without steel wire, you can compost or burn it after it has lost its beauty.

Kaksi pimeää vastakkain

Jäkälän ja tyynen veden valtakunta, melankolian planeetta, se on marraskuu.

Äiti sanoo: nyt on kaksi pimeää vastakkain.

*

Kingdom of lichen and still waters, the planet of melancholy, that is November.

Mother says: two darknesses are face to face.