Tänä aamuna markkinoiden korttikojulla odotti tällainen:
Kuka ei voisi olla pitämättä samojedista ja kukista? Ehkä se kuuluu ihmisen evoluutioon, pitää pörröisestä ja kauniista.
Meillä oli lapsuudessani samojedi ja kukkarakkaus on äidinperintöä, joten epäilen
ehdollistuneeni voimakkaasti ja pidän siis samojedista ja kukista myös yksilönä vaistomaisesti, syvätasolla.
Päivällä katsoin pitkästä aikaa Tähtien sota -elokuvat ja mietin, että sama lapsuudenehdollistuma
saa ilmeisesti joka kerta lumoutumaan tummanpuhuvasta Darth Vaderista, ihmisyyden ja koneen rajaa ilmentävästä hahmosta. Onko toista fiktiohahmoa, jonka pelkkä hengitys on niin puhutteleva ja monimerkityksinen?
(Sopiva vastahahmo samojedille?)
Varhaislapsuudestani, ikäkaudelta jolta yleensä tuskin jää muistoja (n. 2-vuotiaana),
muistan kaksi isoa asiaa: perheen vanhan ja uuden saunan (istuin kylmässä saunassa koska pidin siitä niin paljon) ja Darth Vader -makeiset: mustat irtokarkkipäät sekä siniset ja punaiset karkkirasiat.
Tähtien sota on ollut ensimmäinen voimakkaasti (ja erityisesti lapsille) oheistuotteistettu elokuva, markkinointistrategia näköjään puri minuun, koska musta pahishahmo jäi silti elämään mieleeni (vaikken näitä elokuvia lapsena nähnytkään), eikä sieltä vieläkään lähde.
Kukkia nyt kuitenkin kevään juhlistamiseksi:
Ruusukvitteni
Perinteisempää osastoa.
Lumipisara eli kevätkello
Mitä täältä aukeaakaan...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti