Helsingin yliopiston mineraalikokoelma on siirretty Kumpulan kartanoon, joita molempia pääsi katselemaan avoimien ovien päivänä. Sinne siis, kun sai kolme juttua samalla kertaa: puutarhan kevättunnelmat, kartanon ja kivet. (Fossiilit tulevat kesemmällä, pitänee tehdä uusi reissu.)
*
Kumpula Manor in the middle of Botanical garden is the new home for the mineral collection of university.
"Kivimeteoriitti
Bjurböle, Porvoo
Maaliskuun 12. päivänä 1899 klo 21.29.30 putosi Porvoon lähelle mereen suuri kivimeteoriitti. Loistava tulipallo nähtiin koko Etelä-Suomessa ja naapurimaissa. Mm. Helsingissä tuli hetkeksi valoisa, kuultiin mahtava pamaus ja jyrinää niin, että ihmiset luulivat maailmanlopun tulleen."
*
The biggest meteorite fallen to Finland (328 kg) has a beautiful glass cage.
In 1899 when the stone fell in the sky as a bright fire ball, people thought it's the end of the world.
Now the meteorite looks quite modest, almost sympathetic lonely alien in the Earth...
Tuntematon museovieras kysyi: "Oletko katsonut kattoa?" No enpä tullut ajatelleeksi, kun kuljin nenä kiinni vitriineissä. Hieno katto.
Miksi pidän museoista ja yliopistoista: ne ovat tiedon tihentymiä ja ihmettelyn paikkoja, aina oppii uutta, kuriositeettejakin. Aa-laava on kielellisesti kaunis nimi vulkaaniselle kivelle. Väyryneniitti on puolestaan hassu nimi mineraalille, nimetty löytäjänsä Heikin (eikä Paavon) mukaan. Kotikaupunkinsa mukaan nimetty harvinainen helsinkiitti oli kiva nähdä myös. (Mineraalien -iitti- ja -liitti-päätteet juontuvat kreikan kiveä tarkoittavasta lithos-sanasta.)
Olihan siellä jotain tosi vanhaakin...
Sitten puutarhakierrokselle!
After the nice cafe, a garden tour.
Nuuh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti