Kun syksyinen vehnäkranssi (kuvassa yllä) tulee tiensä päähän, se ripustetaan puuhun
linnuille ja lähdetään metsään hakemaan uusia aineksia. Oravakuusikossa se onkin kätevää;
pörröhännät ovat pudotelleet kuusenhaot ja kävyt valmiiksi. Ei tarvitse katkoa oksia
(eikä toisen mailla saakaan) tai kiipeillä. Kiitos orava-assistentit!
Samalla metsänpohjaa haravoidessaan tapaa kaikkia loppusyksyn kummajaisia:
kalpeita minisieniä, petroolinvärisiä jäkäliä, laajan kirjon erimuotoisia sammalia.
Parhaiksi joulukranssiraaka-aineiksi ovat osoittautuneet kuusenoksat, pinjanoksat (puutarhasta)
sekä erilaiset liekot. Kokeilin ensimmäisen kerran pehmoista ja käsittelyssä mukavaa karhunsammalta, mutta kuivuessaan se meni suppuun ja koko kranssi näytti kituvalta.
Yläkuvassa ollaan vielä uutuuden-pörheinä ja hyvässä kunnossa.
Jos sammalkranssi saisi kunnon vesikylvyn aika ajoin, se saattaisi näyttää paremmalta.
(Luonnonmateriaali-käsitöiden hienoimmat vinkit Tiina Rinteen kirjoista.)
*
It's wreath-time! When you go to forest now, you can find short spruce branches and cones
on the ground cut by squirreils. Very nice and convenient, thanks for squirrel-assistants!
Other odd things can be met, too: pale mushrooms, petrol-blue lichens,
a vast diversity of mosses you've never noticed before. This is their time.
The best wreath materials are spruce, club mosses (you need a land-owner's permission to
pick them) and garden pines if you cut them now. The wreath up above was a new
experiment made of Polytrichum, but when it dried it went all thin and poor. It was very nice to handle compared to coniferous twigs though. The wreath under was made of wheat ears earlier
in autumn, after it's best season you can leave it as bird food. And if you make the wreath basis without steel wire, you can compost or burn it after it has lost its beauty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti