Äitini oli taitava tekemään itse juttuja kun olin lapsi: vaatteita, kirjoja, leluja - ja joulukalenterin. Siitä ajatus kai lähti; en niinkään ole jännittänyt (tai muistanut avata) omaa kalenteria, mutta jouluperinteeni - ehkä vuodesta 1990? - on ollut tehdä itse kalenteri tädilleni. Myöhemmin vähän muillekin, mikäli ehdin tai huvitun. Vuosiin on mahtunut kiireessä hutaistuja versioita (karkit kirjekuoriin) tai panostettuja piperryksiä, kuten 24 pientä cernit-massakoristetta, joista muodostui lopulta joulukuusi (öh).
Vaikka eihän talvijuhla kaipaa oikeastaan mitään ekstra-lavasteita, parasta olisi lumi, tähtitaivas, nuotio ja viinipullo.
Mutta jos askarrellaan, yritetään käyttää kierrätettyä. Jotta pysyisi joku balanssi töhkän määrässä maailmassa (jotenkin tulee hurskasteleva olo... mutta pakko hurskastella kun näkee kauppojen tavaravuoret). Eli kierros roskista tonkimaan!
Tässä tämän vuoden kaksi versiota.
*
My season tradition is to make a calendar for my aunt. It has been so since the
beginning of the 90s. Later I've been making one to my friends, too, if I only feel inspired.
I try to use recycled and old materials as much as possible, this year
I had small tin cans, matchboxes and sweet boxes. I covered them with tapes, papers and pictures (from magazines, cards, prints) and glued them on an A3 cardboard. The "surprises" are
chocolates.
Kalenterin taustaksi: noin A3-kokoinen pahvilevy (leikataan esim. pahvilaatikosta)
päällystetään paperilla, tässä tapauksessa viimevuotisella,
säästetyllä lahjapaperilla. Yläreunaan puhkaistaan reiät ripustusnauhalle.
Pestyt vitalis-metallirasiat, tulitikkuaskit, karkkirasiat, lääkepakkaukset, sekalaiset pienet
pahvirasiat jne. päällystetään esim. vanhojen joulukorttien kuvilla, papereilla, printeillä (löysin netistä numerollisia kuvaprinttejä, ajattelin että olisi vähän vintage, mutta oli liikaa pukin naamoja makuuni, alkoi tökkiä koko pukki) kankaanpaloilla, kuvioteipeillä, lehtileikkeillä, mitä ikinä löytyykin (teippi oli aika kätevä, ja sain jämiä käytettyä). Sitten asetellaan pohjan päälle ja liimataan kuumaliimalla (no sitä ei löydy roskiksesta) ja täytetään Fazerin suklaamakeisilla (sukulaiseni ovat nirsoja: muista yllätyksistä tulee heti kriittistä noottia. "Emme pidä valkosuklaasta. Emme pidä Pandan suklaasta." Tekisi mieli joskus vilauttaa kehitysmaan lapset -korttia.)
Tässä toinen versio. Nämä numerotarrat ostin viime vuonna kaupasta,vaikka
voisi kirjoittaa tai tursottaa jollain koholiimalla itsekin.
(Vitalis-rasioiden kansiin laitoin vielä pienen tipan kuumaliimaa,
olivat sen verran löysiä.) Lopuksi kalenterin voi viimeistellä esim. glitterillä
tai tarroilla. Viime jouluna löysin taloyhtiön roskiksen päältä ison pinon
puoliksi käytettyjä glittertähtitarroja. Mutta ne on käytetty jo vuoden mittaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti