Matkaa maalle saatteli täysikuu, sumu, lumen kuorruttama maisema ja äkillinen vaihdos matalapaineesta korkeaan.
Perillä odotti lumen hiljaiseksi äänieristämä kylä: ei valtatien huminaa, autojen murinaa, ihmisten ääniä missään. Mutta variksen ja harakan ääntely kuului sitäkin kirkkaampana, ja oma hengitys. Ihania päiviä rauhassa. Nuorempana laitoin tällaisina päivinä paksut toppavaatteet päälle ja menin pötköttämään ja mietiskelemään lumihankeen. Ystävän samojedikoiralle kaivettiin lumikuoppa, jonne koira hyppäsi innolla, päälle laitettiin sopivasti lunta ja hangessa nökötti maailman onnellisin talvenystävä.
There was snow, a lot of snow on the countryside. The village was silent and tranquil but bright.
No sounds of road and cars, but birds and breath. Trees, houses and people stayed still.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti