Ensilumi ja palokärki / Black woodpecker, master of the winter forest

(Etsi kuvasta palokärki. Find a black woodpecker.)

Puuteria ja pyryä, ritinää ja rapinaa hiutaleitten putoillessa kuiville lehdille ja korsille.

Palokärki seurasi touhujani ja lehahteli ylitseni, kurkisteli välillä veikeästi puun takaa.

Voiko linnulla olla huumorintajua?

Edetessäni kallioilla ja notkelmissa kadotin linnun, mutta pian se lensi taas pitämään kulkijaa silmällä. 

Afternoon walk in the forest. A black woodpecker followed my path, flying near above my head and looking (as if smiling) at me behind the tree. I was wondering, if birds have a sense of humour. This one seemed to have fun. It had a strange voice, like a mix of a baby and mobile phone.

Well, it's nice to have company in the woods. Wildlife in an urban forest.

June collection: höytyviä ja terälehtiä

 Ensin olivat omenan- ja tuomenkukat, jotka putosivat kesälumisateena pitkin pihoja ja puskia.

 Sitten tuli muita pehmoisia ja höytyväisiä.

 Pitsimäisiä, ja taas terälehtiripotusta ympäriinsä.

Juhannuksesta puoli vuotta jouluun!

Maailman vanhin kukka ja vähän nuorempiakin

Tänään tein työpäivän mm. tämän tiedon parissa: 

maailman vanhin kukka (löydetty fossiili siis) on 140 miljoonaa vuotta vanha.

Ympärillä eläviä, tämän ajan kukkia, alkukesän parhaimmistoa.

Kukkafossiileissa viehättää katoavuuden ja ikuisuuden liitto, 

hetkellinen kukka ikuistuneena miljoonavuotiseen kiveen.

Ja kotona maljakossa kieloja, lemmikkejä, lupiineja ja muhkea vasta-avautunut pioni. 

Tämä on se vanhin, uppeluksissa kukkinut matalien muinaisjärvien vesikasvi. Kuva netistä.

Today I worked with a thought to ancient flowers, the one above is the oldest flower

fossil found, 140 million years old, from Cretaceous period.

In a flower fossil: ephemerality and eternity.

I was surrounded by the living bloomers, especially the white early summer beauties.

And at home, in vases lily-of-the-valleys with forget-me-nots, lupines and a fine big peony.

Keskuspuiston kevät, kaunis ja uhattu

 Toukokuu! 

Tarvitseeko muuta sanoa. Ihmeellisempää kuin yksikään äpsi, härpäke tai tuoteuutuus, 

on luonnonkierto, vuodesta toiseen, siihen ei ihmisiän aikana kyllästy.

 Tai saniaisten salaperäisyyteen, ja vanhuuteen lajina. Jos jonnekin pitkälle matkalle joskus

lähtisin, kohde voisi olla Tasmanian saniaismetsät...

 Entä sitten sudenmarja, nuo neljä-viisi lehteä ja marja keskellä: hivelee harmoniantajua.

 Tältä voisi näyttää rentukka likinäköisen sammaleen silmin.

 Oikeaan luonnonmetsään, siis metsän omaehtoiseen kiertoon kuuluvat myös lahopuut, sekä kelot että maapuut. Puitten lahotessa ja kaatuessa vapautunut tila mahdollistaa uusien taimien nousun, se on "kuten luonto tarkoitti metsän". Lahopuuta ei kaivata talousmetsiin, niinpä moni siitä riippuvainen

metsälaji on joutunut ahtaalle.

 Ja käävät. On siinäkin ihmeellinen eliö. Aina ei tulla ajatelleeksi kuinka hukkuisimme

biomassaan, mikäli meillä ei olisi hajottajia, kuten kääpiä.

 Lehtometsien nätkelmäkaunotar, kevätlinnunherne.

 Metsäkurjenpolvi kukkii jo paikoin.

 Metsästä asutusta kohti siirryttäessä kohtasi vanhan punanuppuisen omenapuun.

 En ollut koskaan ennen osunut pieneläinten hautausmaalle, siellä lepäävät koirat, kissat, kanit

ja muut ystävät.

Tämmöinen on siis Helsingin Keskuspuisto, vaikka ehkä se on leimallisemmin ulkoilumetsä 

monine polkuineen ja ulkoiluteineen. Harmillisesti kaupungin uusi yleiskaava ehdottaa 

suurta osaa metsästä rakennettavaksi, kuten monia muitakin kaupunkilaisten vihreitä henkireikiä. Tiivistämisen sijaan asuinrakentaminen halutaan levittää uusille alueille.

Rakennettavaksi suunniteltu metsän länsiosa on hyvin meluisa liikenneväylän vuoksi, millä

rakentamista pyritään oikeuttamaan. Silti, metsän kohtalo kuitenkin ajatteluttaa syvemmässä mielessä: miten jakaa elintila ihmisen ja muun luonnon kesken? Onko monimuotoiselle luonnolle

tilaa ja aikaa enää missään?

*

This is the central park (or forest) of Helsinki. People love to walk, run, ride bike or horse, or just to breath there, but the city officials want to build new housing there, instead of making existing residential areas more compact. At the same time we are reading about new reseach that studies huge increase in human, especially children's allergies, since the contact with real forests, bacteria, soil, other species and natural cycle is getting thinner and disappearing.

Still, it's May, the loveliest season of the year, at least what it comes to flowers and the scents of nature. It is easy to forget all the alarming news now, and just to enjoy a little moment.

Elämää suurempi puuhapussi / Curiosity gift-bag

Mistä tunnet sä ystävän?

No ainakin siitä, että vaikka vuosia tulee lisää, yhteiset kiinnostuksenkohteet pysyvät,

ehkä jopa rikastuvat, laajenevat ja hassuuntuvat.

Juttuhan on niin, etten tarvitse lahjoja tai tavaroita, mutta tämän

sukulaissielun kanssa vaihtamamme puuhakassit riemastuttavat aina sekä 

antajan että saajan roolissa. Sisältö koostuu sanattoman sopimuksen mukaan

pääasiassa kirpparien, antikvariaattien ja museokauppojen löydöistä.

Teemat liikuskelevat monissa mielikuvituksiamme innostavissa kuriositeeteissa,

ja mikä onkaan hauskempaa kuin jakaa innostuksensa!

Tänä vuonna saamani synttärikassi sisälsi muun muassa seuraavaa:

 Palentontologis-eläintieteellistä fanitavaraa.

Sapelihammaskissa (vaikka avaimenperänä) ilahduttaa kaikkia paleoekologian ystäviä;

me jälkeentulevat voimme vain hämmästellä eläimen hampaita, kaikenlaista porukkaa

evoluutio on planeetallemme tuottanut...

Kortissa esiintyvät kädelliset sukulaisemme, varsin luisevina hekin.

 Lisää hampaita, ainakin symbolisia karhunhampaita arkeologisten tutkimuspapereitten

muodossa (sisältäen mm. paleobotaniikkaa käsittelevän artikkelin, laajentakaamme

tietämystämme muinaisista eläimistä kasveihin!)

 Tieteellisen lukemiston vastapainoksi sain teini-iän suursuosikkini, Maan lapset -sarjan kolme ensimmäistä romaania ranskankielisenä yhteisniteenä! Paleoteema jatkuu siinäkin, esihistoriallisen

viihdekirjallisuuden muodossa. Historiallista viihdettä tarjoilee puolestaan itselleni aiemmin 

tuntemattoman Ursula Pohjolan-Pirhosen (hieno nimi!) kaksi teosta.

Lihakuu-kirja pääsi kassiin luultavasti kantensa vuoksi: karhu on lahjojemme vakioteema myös...

 ... ja lisää metsän kunkkua lastenkirjan muodossa. Eläinkuvituksetkin kiinnostavat aina,

olemmehan kyseisen ystäväni kanssa opiskelleet yhtä aikaa kuvittamista. 

(Muistan vieläkin kirjankuvitustehtävän klassikkosatuun Porsas Urhea.)

 Eikä elämää ilman pieniä jännittäviä tykötarpeita:

Batman-kumikukkaro, susi-voiveitsi ja lehmä-magneetti, kyllä ihminen niitäkin

tarvitsee, eikös!

*

If you are lucky enough, you have a kindred spirit as a long-time friend.

Then you give each other birthday and christmas presents like this,

including samples of all your shared interests and curiosities,

preferably purchased from second hand stores, flea markets and museum shops.

Surely one needs nothing, but this is kind of a surplus,

something that makes your life happier,

and it is not the things, the objects, it is more in the gesture of picking them up from 

this material world and giving them to you (with a thought),

sharing this rich and diverse world of paleonthology, historical novels, Batman,

animals and plants, arts, illustrations, funny and strange human whims.

Reminding what a culture and life we have, how lucky we are to know these things.

These giftbags represent life itself.

Kevätklassikot / Spring classics

Vain sinivuokko ja sitruunaperhonen jäivät puuttumaan syntymäpäiväretken

keväthavainnoista. Luonnoslehtiöönkin piirtyi jotain kunnes sormet kohmettuivat.

(Peippo ja töyhtöhyyppä ovat joka vuosi ehkä ne parhaat kevättunnelman tekijät!)

*

Birthday trip offered all the spring classics except hepatica flowers and brimstone.

Chaffinch (above) and northern lapwing make the true spring spirit with their voice.