31.12.2014

Kansallisia ihmeitä / National treasures

Kansallismuseon aarteet. Niin kauniita kuin empire-posliinit, hiotut lasit ja miniatyyri-ristipistotyöt ovatkin, mäyrälaukku, karhunpääkirveet ja muinaiset savi-idolit kiehtovat eniten. (Oli tosin liian pimeää kuvata oikeastaan mitään.)
Ovella vartioiva kansalliskarhu oli muuttunut jääkarhuksi.
*
To me, the best things at the Finnish National Museum have always been the badger bag (!), bear and elk head axes (made of stone) and tiny clay idols. We do have empire furniture and noble paintings from the last centuries, but none of them can beat a small clay bird from ancient times...

27.12.2014

Valkoista, harmaanvihreää, hennon punertavaa... ja mustaa.

Kasvien talvisävyt.
Lukemista molemmille aivopuoliskoille.
(Kevät, puutarha ja Jane Austen... olisiko helmi-maaliskuussa aika kevätretkelle Englantiin! Puutarhamuseoon ja Darwinin Down Houseen. Oijoi. Viimeiksi jäi käymättä, mutta näin sentään yltiöromanttisen Oopperan kummituksen, joka ei teatterisavussa, kyntteliköissä tai pitsiröyhelöissä säästellyt.)
*
Plants in their winter colours.
Readings for Dr Jekyll and Mr Hyde.

26.12.2014

Virvon varvon...

Pajunkissoja! Voimme alkaa laskeutua pääsiäiseen. Paitsi että ensin on elettävä tulppaani-, runebergintorttu- ja laskiaispullasesonki.
Aurinko ei ihan vielä lämmitä, pakkanen heittelee täällä mannerilmastossa -1 ja -22°C:n välillä.
*
Pussywillows meow that there are four (4!) more minutes daylight on this latitude today 
(compared to the winter solstice).
It is time to start the Easter preparations.

24.12.2014

* * *

Vain nuotio, tähtitaivas ja viinipullo puuttuvat.
*
Only a campfire, stars and a bottle of wine are (still) missing.

23.12.2014

Kevätaurinko

Ensimmäisen kevätpäivän kunniaksi aurinkokin näyttäytyi.
Neljän-kuuden päivänvalotunnin hämärinä päivinä en yhtään ihmettele, miksi muinaiset ihmiset keksivät alkuperäisen talven kääntymisen ja auringon paluun juhlan. Elämän edellytyksiä jos mitä on syytä juhlia ja kunnioittaa.
*
A day after the winter solstice is the first spring day. The original, ancient yule has been the day to worship and honour nature and our dependence on it.

3.12.2014

Töp-töp-töp-töp... Molskis! (Drama on ice)

Ajellessani bussilla Etelä-Savon halki näin autonikkunasta monia kauniita jäätymäisillään olevia vesistöjä. Lumi ja jää muodostivat kiemuroita, ympyröitä ja muita jähmettyvien virtausten muotoja. Kun pääsin Etelä-Karjalaan, lähdin heti tutulle lammelle katsomaan olisiko siellä mitään samanlaista.


 Jokin eläin näytti kokeilleen oikopolkua tuoreen ohuen jääkannen (oliko se edes jäätä?) poikki.
Kesken polkua jäässä näkyi... avanto. Jonka jälkeen polku taas jatkui. Oliko kulkija molskahtanut
lampeen kesken kulkunsa, vai muodostuikohan avanto jotenkin muuten, ehkä jälkikäteen? Melko dramaattiselta se tällaisenaan kuitenkin näytti. 

Varokaa siis heikkoja jäitä pienet ja isommat mörrikät.

***
Something/someone had crossed a pond over the just-freezed water.
There was an ice hole in the middle of the track, which looked quite dramatic.
But the track went on after the hole, hopefully it, whoever the crosser, survived and learned:
be careful with thin ice covers!

30.11.2014

Himmeli leijuu katossa...

Himmelin liike ilmavirrassa, sen geometria, sen materiaali oman pellon rukiista, 
tai itsekerätyistä järviruo'oista.
Siksi se on ihmeellinen ja hieno, enemmän kuin "joulukoriste".
(Pieni himmelinäyttely Mikkelin Kenkäverossa.)

 
Himmeli is a traditional (Finnish) christmas decoration, originally a product of agricultural society, 
geometrical sculpting by common people.
* Photos from Kenkävero, Mikkeli. *

19.11.2014

Joulukalenteri *DIY* Advent calendar

Äitini oli taitava tekemään itse juttuja kun olin lapsi: vaatteita, kirjoja, leluja - ja joulukalenterin. Siitä ajatus kai lähti; en niinkään ole jännittänyt (tai muistanut avata) omaa kalenteria,  mutta jouluperinteeni - ehkä vuodesta 1990? - on ollut tehdä itse kalenteri tädilleni. Myöhemmin vähän muillekin, mikäli ehdin tai huvitun. Vuosiin on mahtunut kiireessä hutaistuja versioita (karkit kirjekuoriin) tai panostettuja piperryksiä, kuten 24 pientä cernit-massakoristetta, joista muodostui lopulta joulukuusi (öh). 

Vaikka eihän talvijuhla kaipaa oikeastaan mitään ekstra-lavasteita, parasta olisi lumi, tähtitaivas, nuotio ja viinipullo.

Mutta jos askarrellaan, yritetään käyttää kierrätettyä. Jotta pysyisi joku balanssi töhkän määrässä maailmassa (jotenkin tulee hurskasteleva olo... mutta pakko hurskastella kun näkee kauppojen tavaravuoret). Eli kierros roskista tonkimaan!
Tässä tämän vuoden kaksi versiota.
*
My season tradition is to make a calendar for my aunt. It has been so since the
beginning of the 90s. Later I've been making one to my friends, too, if I only feel inspired. 
I try to use recycled and old materials as much as possible, this year
I had small tin cans, matchboxes and sweet boxes. I covered them with tapes, papers and pictures (from magazines, cards, prints) and glued them on an A3 cardboard. The "surprises" are
chocolates.

 Kalenterin taustaksi: noin A3-kokoinen pahvilevy (leikataan esim. pahvilaatikosta)
päällystetään paperilla, tässä tapauksessa viimevuotisella, 
säästetyllä lahjapaperilla. Yläreunaan puhkaistaan reiät ripustusnauhalle.

 Pestyt vitalis-metallirasiat, tulitikkuaskit, karkkirasiat, lääkepakkaukset, sekalaiset pienet
pahvirasiat jne. päällystetään esim. vanhojen joulukorttien kuvilla, papereilla, printeillä (löysin netistä numerollisia kuvaprinttejä, ajattelin että olisi vähän vintage, mutta oli liikaa pukin naamoja makuuni, alkoi tökkiä koko pukki) kankaanpaloilla, kuvioteipeillä, lehtileikkeillä, mitä ikinä löytyykin (teippi oli aika kätevä, ja sain jämiä käytettyä). Sitten asetellaan pohjan päälle ja liimataan kuumaliimalla (no sitä ei löydy roskiksesta) ja täytetään Fazerin suklaamakeisilla (sukulaiseni ovat nirsoja: muista yllätyksistä tulee heti kriittistä noottia. "Emme pidä valkosuklaasta. Emme pidä Pandan suklaasta." Tekisi mieli joskus vilauttaa kehitysmaan lapset -korttia.)

Tässä toinen versio. Nämä numerotarrat ostin viime vuonna kaupasta,vaikka
voisi kirjoittaa tai tursottaa jollain koholiimalla itsekin.
(Vitalis-rasioiden kansiin laitoin vielä pienen tipan kuumaliimaa,
olivat sen verran löysiä.) Lopuksi kalenterin voi viimeistellä esim. glitterillä
tai tarroilla. Viime jouluna löysin taloyhtiön roskiksen päältä ison pinon
puoliksi käytettyjä glittertähtitarroja. Mutta ne on käytetty jo vuoden mittaan.

11.11.2014

Mitä 15-vuotias lukee?

 Tietenkin Suomen lehtoja. Ainakin minä luin. Koska kotiseutuni metsät olivat pääsääntöisesti
aika yksitoikkoisia talousmetsiä, jalojen lehtipuiden lehdoista muodostui nuoreen romanttiseen mieleen haave-biotooppi, kaunis, ylevä ja jännittävä. Vuonna 1990 ilmestyi tämä Irene Roution ja Matti Vallan hieno teos, joka oli jatkuvassa lainassani kirjastosta kun sen joskus -93 löysin.
*
What does a 15 year-old teenager read?
I read The Groves of Finland (1990) when I found it in 1993. It was perfect escapism for
a romantic soul surrounded by managed (and dull) pine forests.
The book hasn't lost any of its charm when I open it today.

 Tämä aukeama oli sen verran kaunis, että maalasin valokuvista öljyvärimaalauskopiot.
Turha kai todeta, etten tavoittanut alkuperäistä tunnelmaa.
Kun kummini kuulivat suosikkikirjastani, he lahjoittivat oman kappaleensa minulle.
Hyvä, pidetty lahja!
*
When my godparents heard of my passion, they gave their book to me.
One of my most beloved gifts ever.

9.11.2014