Virkattu viltti ja muuta värikylläistä / Too-many-colours-crocheting

 Joulun alla Suuri käsityö -lehdessä oli virkatun viltin ohje, johon innostuin upottamaan

jämälankani. Luulin että kyse olisi pienestä vaunupeitosta, mutta kas, se olikin vähän isompi.

Voisi katsoa ohjeen koon tarkemmin ensin!

 Pompulalaitekin pääsi taas käyttöön; oli hyvä investointi (7,90€), sisälsi neljä

erikokoista pompulakehystä. Taakse jäivät kertakäyttöiset pahvipyörylät, joiden

avulla jo ala-asteella tupsuja tehtiin. Niin, siihen aikaan ne olivat tupsuja, nyt pompomeja tai

pompuloita.

 Viltistä tuli mieleen muita viime vuoden värikkäitä virkkuita eli kaksi kudemattoa,

suorakulmainen ja pyöreä. Ensimmäinen meni ystävälle, toinen taitaa mennä serkulle.

Ja viltinhän sai 10-kuinen kummivauva, pompulat ja värit ovat kuulemma hyväksi pikkulapsen kehitykselle, kiva tarttua, tunnustella ja katsella.

***

I've been crocheting (and knitting) in order to get rid of a collection of leftover yarns, those small balls in every corner and paper bag at my home. For my godbaby and his big brother (and their new kids' room) I made a blanket with pompoms. They say those soft pompoms (and colours in general) are good for a baby's hand grip and observation. 

The rugs I crocheted earlier last year. Funny enough, I don't consider myself as a friend of multicolour things, therefore I have given these away, other persons may enjoy colour bathing. :)

(Of course, if I had a summer house or a country cabin, I'd decorate it with colourful things, but preferably vintage ones.)

Heinähimmeli / Small-reed and other grasses as crafting material

 Vaikken ole koskaan aiemmin itse tehnyt himmeliä, rukiinolki, järviruoko, mehupillit ja lasiputket/helmet ovat tuttuja materiaaleja niihin. Nyt kävin kurssilla, jolla kehotettiinkin kokeilemaan kaikenlaisia kestävävartisia heiniä, mm. hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos), jota voi kerätä vielä tähänkin aikaan. Syksyllä heinien tuleentuessa on syytä katsella kasvikuntaa uusin silmin: mistä saisi hienon himmelin? Myös (vaaleampia) talventörröttäjiä voi kerätä. Kastikka ei ole yhtä kiiltävä kuin rukiinolki, mutta himmeliin saa hauskaa elävyyttä heinän väriskaalasta: vihreistä vaalean- ja tummankeltaisiin sekä rusehtavampiin varsiin.

(Pellavakoristeinen heinätähti on kuitenkin tehty oljesta. Eikä ylimmän kuvan heinä taida olla hietakastikka.)

 Tässä valomäärässä on mahdotonta kuvata heiluvaa himmeliä.

*

'Himmeli' is a traditional (rural) decoration made of straw. In a workshop I learned other grasses and hays, witch are strong enough to be cut and crafted. Especially a very common small-reed (Calamagrostis epigejos) was a new himmeli material to me; next autumn I will collect them and survey other grasses and weeds, too, I prefer wild crafting materials.

Kirjailtu puutarha (eli ikkunanpesupalkka) / The Embroidered Garden

En tykkää pestä ikkunoita, joten tarvitsen omia kannustimia ja itseni lahjontaa (olen kai nykylötkö, mutta siivoaminen ei ole kiinnostavin osa elämääni tai tapa hakea hyväksyntää, vaan välttämätön paha). Tässä siis ihastuttava palkintoni: uusi, puutarhainspiroitunut kirjontakirja!

*

I survived my unpleasant task of window cleaning with this reward: a new, wonderful book of embroidery!

 (Tämä on tehtävä mitä pikimmiten: kesäseppele!)

 Ehkä sittenkin jouluksi: talviseppele!

 Kirjailija Kazuko Aoki ilmeisesti pitää Suomesta: korttiohjeissa on käytetty suomalaisia postimerkkejä ja ikkunalaudallaan seikkailevat muumit.

*

Japanese (?) writer Kazuko Aoki apparently likes Finland, or at least Finnish art and design:

embroidered cards have Finnish stamps and Moomins live on her window sill.

Btw, this is how my window looks like now: pure clean- and brightness!

Pellavasunnuntai / Sunday with linen work

 Pääsin tänään kokeilemaan pellavan työstöä, en sentään koko prosessia kylvämisestä kutomiseen, vaiheitahan on monta ja vaatii perinteisesti oikeastaan koko vuodenkierron. 

Isoäitini kasvatti ja työsti vielä omat pellavansa, äitini kanssa olemme uusiokäyttäneet kuluneita lakanoita kirjontatöihin. Kun tiheää, itsetehtyä kangasta hypistelee, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella aiempien sukupolvien taitoa ja sinnikkyyttä ja myös hieman huokaista: vaatteita ja kodintekstiileitä ei pidetty kertakäyttöisinä halpatuotteina, niitten alkuperän etiikkaa ei tarvinnut pohtia, ja koska talvi-illat eivät kuluneet tv:n äärellä, mitäpä muutakaan pimeällä maaseudulla olisi tehnyt kuin puhdetöitä, kehruuta, korjailua ja veistelyä.

*

Today I participated a linen workshop, one could try some of the working process: braking, carding and watching at spinning. It was amazing how plant fibers (from Linum usitatissimum) were separated and made as a yarn. This was very common work and a way to make fabric / textiles still in the 1950's, I have seen my grandmothers linens. The whole process took a lot of time, but I guess it was more sustainable both materially and mentally: making linens and other handicrafts on winter nights might have been more wise than watching reality-tv...

 Loukutusta: varsien kova osa irtoaa ja pehmenee / Braking.

 Karstaus / Carding

 Kehruu / Spinning

 Siistiä pellavakuitua, aivan kuin hiuksia. / Flax fibers like hair.

Taustalta kuului bääää, seuraavaksi sitten villankehruuta? / Producers of animal fibers relaxing on the backgroung.

Luottamuksenosoitus (eli virkkaa makkaraa, pizzaa ja munkkeja!)

 Ystävän tytär löysi kirjastosta kirjan virkatuista ruuista. Äitinsä totesi, ettei osaa tehdä niitä. Tytär vastasi: "Mutta Kaisa osaa." Olin talvella pyrkinyt pääsemään eroon vanhoista puuvillalangoista ja virkkasin näillä ohjeilla muutamia hedelmiä ja leivoksia. Nyt piti sitten opetella tekemään hod-dog, pizza-slaissi, hampurilainen jne. Olen kyllä vähän otettu lapsen luottamuksesta osaamiseeni, koska en ole tässä hommassa kovinkaan profiloitunut. Huumorintajuani huvittaa myös se, kun virkkaan sinappia nakkimakkaran päälle. Mihin sitä ainutlaatuisen elämänaikansa käyttääkään! (Voisi käyttää kai huonomminkin.)

 Ystävä puolestaan toivoi, että tekisin hänelle virkatun kaulakettingin Molla Millsin ohjeella.

Senkin tein.

Hmm... Vasemmalla keväinen omakuva? (Ohje täällä.)

 Tätini oli näyttänyt kummitädilleni vuosia sitten neulomiani kukkatossuja, kummi keksi että ne olisivat kiva lahja, mahtuvat käsilaukkuun, hyvä pitää mökillä vierasvarana jne. Siispä sain tilauksen: "tee niin monta paria kuin jaksat." Olen tehnyt jämälangoista jo aika monta.

Yhdet kokeilin puuvillalangastakin, joka oli paljon hankalampi kuin villa.

Huhhuh, niin kivaa kuin virkkaaminen ja neulominen meditatiivisuudessaan ja radionkuuntelun oheistoimintana ovatkin, pikkuhiljaa pitäisi siirtyä enemmän luku- ja kirjoitushommiin ja laittaa lappu luukulle. Sitä ennen tilauskirjassa odottaa vielä pari mattoa ja huoneentaulua; kukkatossujakin voisi vielä tehdä lankavarastojen tuhoamiseksi.

*

I was commissioned to make some crocheting and knitting:

my friend's daughter asked me to crochet food, sweets and fruits.

Friend had yarns for a crocheted chain necklace.

My goodmother wished me to knit her so many flower slippers I was interested...

I have still some orders to do, for example a carpet. Then I should "close my store" and focus on other things. Still, it is very funny to find yourself crocheting a mustard stripe on a sausage...

("How have you spent your life?"

"Well, I have been crocheting mustard and pizza slices...")

Himmeli leijuu katossa...

Himmelin liike ilmavirrassa, sen geometria, sen materiaali oman pellon rukiista, 

tai itsekerätyistä järviruo'oista.

Siksi se on ihmeellinen ja hieno, enemmän kuin "joulukoriste".

(Pieni himmelinäyttely Mikkelin Kenkäverossa.)

 

Himmeli is a traditional (Finnish) christmas decoration, originally a product of agricultural society, 

geometrical sculpting by common people.

* Photos from Kenkävero, Mikkeli. *

On kranssin aika

Kun syksyinen vehnäkranssi (kuvassa yllä) tulee tiensä päähän, se ripustetaan puuhun

linnuille ja lähdetään metsään hakemaan uusia aineksia. Oravakuusikossa se onkin kätevää;

pörröhännät ovat pudotelleet kuusenhaot ja kävyt valmiiksi. Ei tarvitse katkoa oksia

(eikä toisen mailla saakaan) tai kiipeillä. Kiitos orava-assistentit!

Samalla metsänpohjaa haravoidessaan tapaa kaikkia loppusyksyn kummajaisia: 

kalpeita minisieniä, petroolinvärisiä jäkäliä, laajan kirjon erimuotoisia sammalia.

Parhaiksi joulukranssiraaka-aineiksi ovat osoittautuneet kuusenoksat, pinjanoksat (puutarhasta) 

sekä erilaiset liekot. Kokeilin ensimmäisen kerran pehmoista ja käsittelyssä mukavaa karhunsammalta, mutta kuivuessaan se meni suppuun ja koko kranssi näytti kituvalta. 

Yläkuvassa ollaan vielä uutuuden-pörheinä ja hyvässä kunnossa.

Jos sammalkranssi saisi kunnon vesikylvyn aika ajoin, se saattaisi näyttää paremmalta.

(Luonnonmateriaali-käsitöiden hienoimmat vinkit Tiina Rinteen kirjoista.)

*

It's wreath-time! When you go to forest now, you can find short spruce branches and cones

on the ground  cut by squirreils. Very nice and convenient, thanks for squirrel-assistants!

Other odd things can be met, too: pale mushrooms, petrol-blue lichens,

a vast diversity of mosses you've never noticed before. This is their time.

The best wreath materials are spruce, club mosses (you need a land-owner's permission to

pick them) and garden pines if you cut them now. The wreath up above was a new

experiment made of Polytrichum, but when it dried it went all thin and poor. It was very nice to handle compared to coniferous twigs though. The wreath under was made of wheat ears earlier

in autumn, after it's best season you can leave it as bird food. And if you make the wreath basis without steel wire, you can compost or burn it after it has lost its beauty.

Pukinpaja / sairastupa

Syysflunssan pituudeksi kerrottiin kaksi viikkoa. Menossa siis 11/14 päivä.

Tonttu ei kuitenkaan nuku vaan puuhastelee voinnin salliessa (ja yskii).

Pesukarhukaulurit nuuhkivat kuvissa viime vuoden ensilunta ja käpyjä (idea täältä),

tämän syksyn saldo vielä nolla raccoonia. Kierrätyskeskuksesta hamuttuja sekalankakeräVUORIA pitäisi saada tosin madallettua. No, kaulureihin ja kaulahuiveihin uppoaa melkein mitä vaan outoakin.

*

Staying indoors in flue = crafting workshop. Santa is my employer.

Aika söpöä

Flunssa-sairastupa on myös pikkutuntien tontunpaja, koska kipeällä kurkulla ja vuotavalla

nenällä nukkuminen onnistuu huonosti. Olen näpertänyt ja nakertanut kaikenlaista: samalla saa 

lähes huomaamattaan juotua hirmu määrät teetä.

Yhtenä päivänä kauppaostokseni käsittivät parilla eurolla kasan sesongin edukkaita juureksia 

sekä kahden kympin Mollie Makes -joululehden. 20€ lehdestä tuntuu paljolta, siksi kompensoin taloutta nakertamalla lanttua. (Lantusta puheen ollen: todellinen lanttu-survivalista ihan toisenlaisten käsitöiden parissa.) Miksi tämän kerron: no siksi että kassahihnalla näytti hassulta.

Kokeilin ensimmäiseksi söpöä kettu-rintakorun ohjetta, mutta sovelsin siitä pian myös

kissan, joka on vähintään yhtä kiva. Luulen, että joku saa tommoisen tänä jouluna pukilta.

 My christmas preparations have started with "a felty fox brooch" by Mollie Makes.

Soon I re-designed the instructions and it became a cat brooch. Though I like small-scale

handcrafting, I must say the hand-sewing part is not that enjoyable.

Still, I'd like to make an owl brooch from the basis of this very same form. Hoot-hoot.

Viikolla piipahdin Espoon kierrätyskeskuksessa, joka on muuttanut uuteen paikkaan.

Löysin liikaa ostettavaa, ehkä koko korillisen, kuten tämän vihkon Beatrix Potter -kuvitettuja

kutsuja. Eikö nyt ole p a k k o pitää kutsut jotka tihkuvat kaikkea herttaista ja romanttista!?

(Dress code: viktoriaaninen ja röyhelöinen hiiri-kostyymi!)

From the new recycling center in Espoo I found this notepad with Beatrix Potter -illustrated

invitations. Now we just need a party! With romantic mice and extra-cute food.