Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

22.9.2015

Kirjailtu puutarha (eli ikkunanpesupalkka) / The Embroidered Garden

En tykkää pestä ikkunoita, joten tarvitsen omia kannustimia ja itseni lahjontaa (olen kai nykylötkö, mutta siivoaminen ei ole kiinnostavin osa elämääni tai tapa hakea hyväksyntää, vaan välttämätön paha). Tässä siis ihastuttava palkintoni: uusi, puutarhainspiroitunut kirjontakirja!
*
I survived my unpleasant task of window cleaning with this reward: a new, wonderful book of embroidery!

 (Tämä on tehtävä mitä pikimmiten: kesäseppele!)

 Ehkä sittenkin jouluksi: talviseppele!
 Kirjailija Kazuko Aoki ilmeisesti pitää Suomesta: korttiohjeissa on käytetty suomalaisia postimerkkejä ja ikkunalaudallaan seikkailevat muumit.
*
Japanese (?) writer Kazuko Aoki apparently likes Finland, or at least Finnish art and design:
embroidered cards have Finnish stamps and Moomins live on her window sill.

Btw, this is how my window looks like now: pure clean- and brightness!


22.2.2015

Tatsutan, nãtsutan ja matsutan

Ma oma põllus tatsutan ja nãtsutan ja matsutan.
On suveöö.

Hauskimpiin kirpputorilöytöihin kuuluu tämä Helmi Jürissonin kirjoittama ja Vladimir Taigerin kuvittama virolainen Loomalaulud vuodelta 1987.
Eestin kielessä on hieno sointi ja runokokemusta leimaa se, ettei kieltä täysin ymmärrä. Ja silti ymmärtää tatsuttamisen ja matsuttamisen suviyönä. Ehkä onomatopoetia onkin ollut ihmisten päällimmäinen kielellisen yhteisymmärryksen muoto.

*
A wonderful finding from a flea market: an Estonian children's poem book from 1987.
As a Finn, you can almost understand the language relative, but not completely, which makes it 
a different kind of poem experience. Estonian language has a great sound and of course the onomatopoeia is a helpful bridge to another language.

3.2.2015

Kehu kaunis kirja päivässä

Metsien puut ja pensaat värikuvina
(tanskankielinen alkuteos Træer og buske i skov og hegn, 1958)
Suomeksi toimittanut Sakari Saarnijoki
Kuvittaneet Ebbe Sunesen ja Preben Dahlstrøm
WSOY 1960
 *
Kävyt ja neulaset! Kissa alla puun. Ja marja linnun nokassa.
*
This book has delighted my life, just look at those cones and the bird with a berry.


11.11.2014

Mitä 15-vuotias lukee?

 Tietenkin Suomen lehtoja. Ainakin minä luin. Koska kotiseutuni metsät olivat pääsääntöisesti
aika yksitoikkoisia talousmetsiä, jalojen lehtipuiden lehdoista muodostui nuoreen romanttiseen mieleen haave-biotooppi, kaunis, ylevä ja jännittävä. Vuonna 1990 ilmestyi tämä Irene Roution ja Matti Vallan hieno teos, joka oli jatkuvassa lainassani kirjastosta kun sen joskus -93 löysin.
*
What does a 15 year-old teenager read?
I read The Groves of Finland (1990) when I found it in 1993. It was perfect escapism for
a romantic soul surrounded by managed (and dull) pine forests.
The book hasn't lost any of its charm when I open it today.

 Tämä aukeama oli sen verran kaunis, että maalasin valokuvista öljyvärimaalauskopiot.
Turha kai todeta, etten tavoittanut alkuperäistä tunnelmaa.
Kun kummini kuulivat suosikkikirjastani, he lahjoittivat oman kappaleensa minulle.
Hyvä, pidetty lahja!
*
When my godparents heard of my passion, they gave their book to me.
One of my most beloved gifts ever.

21.10.2014

Tahdon tämän elämänpiirin

Olemme menossa pimeätä kohti: 
kohti sitä päivää, jolloin aamun ja illan hämärät sivuavat toisiaan, kohti jäniksen turkin valkenemista ja kohti karvan paksunemista tuuheassa ketunhännässä ja kohti rantavesien riitettä ja lintujen ja äänien kaikkoamista kohti ja metsän alastomuutta kohti ja kohti sitä hetkeä jolloin päivä pysähtyy, ääneti huomaamatta kuin raskassoutuinen vedentäyttämä vene ja alkaa painua pinnan alle, kohti ajan pysähtymistä. 
 
No niinhän se on, syksy on aika ja paikka ja raskas vene.
Olisikohan elämänpiirin luominen (ja laatu) suosikkijuttuni taiteessa. Siis kuinka vaikkapa ihmishenkilö ja muut piirin toimijat niveltyvät toisiinsa. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys, että tekijä osaisi tämän kuvata. Usein askaroidaan vain ihmistenvälisessä, tai jopa ihmismielen sisäisessä maailmassa, ikäänkuin muita sfäärejä ei olisikaan. Tai ettei kokemuksen keskipiste, vaikkapa päähenkilö, näihin muihin sekoittuisi.

ENSIMMÄINEN LUKU eli ensimmäinen sarja sanoja ja mielikuvia. Tässä yritetään saattaa tietoosi syyskuisen päivän muutamia hetkiä maisemasta sekä joitakuita syyskuuhun liittyviä merkkejä kuten metsäkyyhkyjen parveilua, teeriä, jäniksiä, lahnoja kuin myös merkkejä joiden merkityksistä emme ole selvillä tässä piirissä. Ne ovat enteitä jonkin uuden alkamisesta ja vanhan siirtymisestä tässä maisemassa ja viittaavat mateiden nousuun ja jäniksen turkin valkoiseksi tulemiseen.
 
Mutta sitten on Paavo Rintala ja hänen vähemmän tunnettu kirjansa Keskusteluja lasten kanssa
vuodelta 1965. Olen lukenut kirjan noin joka vuosi löydettyäni sen sattumalta Arabianrannan
puoliromahtaneelta kirpputorilta vuonna 2000 (viimeisiä aikoja ennen alueen totaalista uudisrakentamista). En muista miksi sen ostin, tai olisinko osannut kirjaa muuten löytää. Hyvä että löysin; Rintalan tapa kuvata perheensä (tai no, saattaahan kyse olla täys-sepitteestäkin) elämänpiiri on hieno, hän ymmärtää tilan, ajan ja suhteiden ulottuvuuksia. Näiden ihmisten elämä on verkkainen, viisas, luonnonläheinen, tavallinen ja pieni mutta merkityksellinen ja erityinen, ajallinen ja ajaton.
Tässä elämänpiirissä ihmiset eivät elä ja touhua vain keskenään, vaan kalojen, tarinoiden, perinteiden,
ihmiskunnan historian, luonnonhistorian, vuodenaikojen, jänisten, koirien, maisemien, aistien, polkujen, merikarttojen, öljylamppujen, haulikkojen ja pianonsoiton kanssa.

Tätä on minun olemiseni: katselen ikkunasta, ajattelen syksyä aurinkoa ja mateita, tai katselen mökkini seiniä ja kuuntelen esineiden ääniä ja olemusta. Haulikoilla on oma puheensa, samoin lumikengillä, sorsastuskengillä, samoin messinkilangan pätkillä, sukelluspuvulla tai puolivalmiiksi solmituilla lohitapseilla.

Haluaisin olla Paavo Rintalan lapsi, tai vaimo, tai koira, tai koti.
Tai ainakin joku olisi saanut kertoa minulle lapsena luonnosta, politiikasta tai historiasta
samalla tavalla kuin Rintalan kertoja-minä. 
Elämänpiirikäsitys on aina myös ihmiskäsitys.

(This is only in Finnish since the topic is about a Finnish-only book.)