Ensilumi ja palokärki / Black woodpecker, master of the winter forest

(Etsi kuvasta palokärki. Find a black woodpecker.)

Puuteria ja pyryä, ritinää ja rapinaa hiutaleitten putoillessa kuiville lehdille ja korsille.

Palokärki seurasi touhujani ja lehahteli ylitseni, kurkisteli välillä veikeästi puun takaa.

Voiko linnulla olla huumorintajua?

Edetessäni kallioilla ja notkelmissa kadotin linnun, mutta pian se lensi taas pitämään kulkijaa silmällä. 

Afternoon walk in the forest. A black woodpecker followed my path, flying near above my head and looking (as if smiling) at me behind the tree. I was wondering, if birds have a sense of humour. This one seemed to have fun. It had a strange voice, like a mix of a baby and mobile phone.

Well, it's nice to have company in the woods. Wildlife in an urban forest.

Pilvet, latvat, torvet, neulaset, oksaset, marjaset, heijastukset

"Minulla on aina ollut aukkoja, hän sanoi, jo lapsena, ja minusta on aina tuntunut, 

että niiden värit, varsinkin tummanvihreä ja lumivalkoinen, 

ovat ainoa mahdollinen vastaus niihin kysymyksiin, 

joita olen koko elämäni ajan pohtinut." 

(W. G. Sebald)

Värikylpy / Colour bathing

Värien vuodenaika: revontulia, auringonlaskuja ja -nousuja, lehtiä ja ruskaa, ilta-auringon pilkuttamia

metsänpohjia ja oksistoja. Odotan marraskuuta ja harmaan kirjoa, sumuja, ehkä ensilunta,

vähäistä mutta raakaa auringonpaistetta, dramaattista valoa. 

(Vaaleanpunainen iltataivas sai 80-luvun lapset tunnelmoimaan: ihan kuin Luke Skywalker

katsomassa "kahta aurinkoa" ja miettimässä paikkaansa universumissa!)

*

Season of colours: aurora borealis, sunsets, yellow foliages, sun spots on forests floor.

I also wait for November and the kingdom of grey, mists, first snow perhaps, 

few raw sunrays, dramatic light.

(Sometimes it's difficult to understand people complaining about autumn and winter!)

(The pink sea horizon made us, children of the 80's, feel sentimental:

just like Luke Skywalker watching at "two suns" and wondering his place in the universe!)

Paluu Kivinokkaan / Return to Kivinokka

 Kuten niin monia helsinkiläisiä virkistys- ja luontoalueita, myös hauskan moninaista ja eläväistä Kivinokkaa on uhannut rakentaminen. Kävin paikassa vasta elokuussa, mutta niin paljon jäi näkemättä, joten ajattelin yhdistää kasvienkeruuretken mukavaa arkiaamupäivän metsäkävelyyn.

Samalla tutustuin myös Fastholman rantoihin.

Mitään en kuitenkaan kerännyt, ehkä myöhemmin löytyy värikkäämpiä lehtiä (ja kuivempia,

edellisyönä oli satanut ja maa oli ihan märkä).

Vanhan metsän alueella ei liikkunut ketään, pilottitakkimies oli pystyttänyt teltan, jossa

hän tuntui asustavan. Mökkipuolesta suurin osa oli hiljentynyt syysteloille.

*

This is the refreshment area of Kivinokka (and Fastholma) in Helsinki.

It is a nice, lively combination of nature and culture, old forest, tiny summer cottages, an allotment garden, sea shore with reeds and the fine Kulosaari manor house.

Se aika vuodesta / Harvest season

Koko ajan on joku se aika vuodesta, mutta nyt on tämä se:

tummenevia puutarhoja

kasvinroippeita

villasukat kesäkengissä

makeita tomaatteja lautasilla

säilykkeitä eri sadonkorjuutoreilta ja maalaismarkkinoilta

kurpitsareseptejä

Ja tänään syksyn ensimmäinen / suurin ponnistus valmistui ja lähti käsistäni!

Nyt voi puuhastella ja retkeillä.

Current season:

dark gardens

decaying plant remnants

wool socks in summer shoes

sweet tomatoes on every plate

home-made conserves from various harvest markets

pumpkin recipes

Plus the biggest effort of my autumn was completed today:

it's outdoor and crafting time now, I hope!

On kranssin aika

Kun syksyinen vehnäkranssi (kuvassa yllä) tulee tiensä päähän, se ripustetaan puuhun

linnuille ja lähdetään metsään hakemaan uusia aineksia. Oravakuusikossa se onkin kätevää;

pörröhännät ovat pudotelleet kuusenhaot ja kävyt valmiiksi. Ei tarvitse katkoa oksia

(eikä toisen mailla saakaan) tai kiipeillä. Kiitos orava-assistentit!

Samalla metsänpohjaa haravoidessaan tapaa kaikkia loppusyksyn kummajaisia: 

kalpeita minisieniä, petroolinvärisiä jäkäliä, laajan kirjon erimuotoisia sammalia.

Parhaiksi joulukranssiraaka-aineiksi ovat osoittautuneet kuusenoksat, pinjanoksat (puutarhasta) 

sekä erilaiset liekot. Kokeilin ensimmäisen kerran pehmoista ja käsittelyssä mukavaa karhunsammalta, mutta kuivuessaan se meni suppuun ja koko kranssi näytti kituvalta. 

Yläkuvassa ollaan vielä uutuuden-pörheinä ja hyvässä kunnossa.

Jos sammalkranssi saisi kunnon vesikylvyn aika ajoin, se saattaisi näyttää paremmalta.

(Luonnonmateriaali-käsitöiden hienoimmat vinkit Tiina Rinteen kirjoista.)

*

It's wreath-time! When you go to forest now, you can find short spruce branches and cones

on the ground  cut by squirreils. Very nice and convenient, thanks for squirrel-assistants!

Other odd things can be met, too: pale mushrooms, petrol-blue lichens,

a vast diversity of mosses you've never noticed before. This is their time.

The best wreath materials are spruce, club mosses (you need a land-owner's permission to

pick them) and garden pines if you cut them now. The wreath up above was a new

experiment made of Polytrichum, but when it dried it went all thin and poor. It was very nice to handle compared to coniferous twigs though. The wreath under was made of wheat ears earlier

in autumn, after it's best season you can leave it as bird food. And if you make the wreath basis without steel wire, you can compost or burn it after it has lost its beauty.