Muistoasetelma / Installation of mementos

 Yritin laittaa pystyyn jouluasetelman. Tulijoita oli ehkä liian monta ja kirjakasoista ei pääse millään eroon. Siitä huolimatta, on mukava koota muistot yhteen esineiden muodossa (muistan muuten aika huonosti) eräänlaiseksi muistoinstallaatioksi. Hämärän tullessa sytytin hetkeksi kynttilät (ei saa polttaa kynttilöitä lattialla!) ja mietin tunnelmia jotka avautuivat Kökarin rannalta poimitusta kivestä, prahalaisesta hirvenvasasta, Napoleonin haudalta 1993 ostetusta herran rintakuvasta, itsepuhalletuista lasipalloista, mummovainaan ilvespurkeista, toisten isovanhempien kihlajaisastiaston osista. Ei pelkkiä ruusuisia muistoja, mutta monipuolisia ja erikoisia.
*

Before leaving to countryside for christmas, I tried to put up an installation of things and memories attached to them. Then in candlelight and in this northern blue twilight, it was nice to recall, what a stone from Kökar, an elk from Prague, a tiny Napoleon statue from his grave, self-blown glass, my late grandmother's glass jar or my other grantparents engagement dishware told me. Not all sweet memories, but a rich variety of life.

Ehdollistumia

Tänä aamuna markkinoiden korttikojulla odotti tällainen:

Kuka ei voisi olla pitämättä samojedista ja kukista? Ehkä se kuuluu ihmisen evoluutioon, pitää pörröisestä ja kauniista.

Meillä oli lapsuudessani samojedi ja kukkarakkaus on äidinperintöä, joten epäilen

ehdollistuneeni voimakkaasti ja pidän siis samojedista ja kukista myös yksilönä vaistomaisesti, syvätasolla.

Päivällä katsoin pitkästä aikaa Tähtien sota -elokuvat ja mietin, että sama lapsuudenehdollistuma

saa ilmeisesti joka kerta lumoutumaan tummanpuhuvasta Darth Vaderista, ihmisyyden ja koneen rajaa ilmentävästä hahmosta. Onko toista fiktiohahmoa, jonka pelkkä hengitys on niin puhutteleva ja monimerkityksinen?

(Sopiva vastahahmo samojedille?)

Varhaislapsuudestani, ikäkaudelta jolta yleensä tuskin jää muistoja (n. 2-vuotiaana),

muistan kaksi isoa asiaa: perheen vanhan ja uuden saunan (istuin kylmässä saunassa koska pidin siitä niin paljon) ja Darth Vader -makeiset: mustat irtokarkkipäät sekä siniset ja punaiset karkkirasiat.

Tähtien sota on ollut ensimmäinen voimakkaasti (ja erityisesti lapsille) oheistuotteistettu elokuva, markkinointistrategia näköjään puri minuun, koska musta pahishahmo jäi silti elämään mieleeni (vaikken näitä elokuvia lapsena nähnytkään), eikä sieltä vieläkään lähde.

Kukkia nyt kuitenkin kevään juhlistamiseksi:

 Ruusukvitteni

 Perinteisempää osastoa.

 Lumipisara eli kevätkello

Mitä täältä aukeaakaan...?

Talvipäivä kotona / At home with flowers and animals

 Tietenkään en tarvitse mitään lahjoja. Paitsi kukkia! Parasta on kukkalahjakortti, saa valita omat suosikkinsa. Niinkuin nyt: vahakukkia (ts. vahamyrttejä) ja inkaliljoja.

Do I need any gifts? No. Except flowers! They may be a bunch of twigs, dandelions or finest roses: I'll love them all. This time a gift card was spent on Chamelauciums and Alstroemerias.

 

Joululampaat pääsivät poseeraamaan.

Kukkakauppojen suosikkiuutuus on ainakin jouluna ollut eukalyptus (samaa myrttikasvien sukua muuten vahakukan kanssa). Lehdet tuoksuvat kyllä raikkaalta eukalyptukselta, mutteivät sentään levitä tuoksuaan koko huoneeseen, kuten kukkakauppiaani mainosti. Mutta siitä huolimatta hyvä ostos: pitävät muotonsa kuivuessaankin. (Vaikka mietin, veinkö nyt ruuan jonkun koala-paran suusta!)

The trendy Eucalyptus is nice even when dried.

 Kehystysinspiraatiota odotellessa on kiva katsella vaihtuvaa korttiasetelmaa, tässä talvikattaus.

I'm lazy with framing or displaying (or making!) artworks and I don't like that much posters, therefore a seasonal collection of cards is nice, this is the winter set. Though, "I think" by Charles Darwin is always there.

Syklaamitaulun ja suolakivituikkukipon (jota kerran nuolaisin: oli tosi suolainen!) välissä on isoäidin perintö, puunhakkaaja-linnunpöntönhäiritsijä-nallukka.

Some decorative animal figures are needed at home, too!