Muistoasetelma / Installation of mementos

 Yritin laittaa pystyyn jouluasetelman. Tulijoita oli ehkä liian monta ja kirjakasoista ei pääse millään eroon. Siitä huolimatta, on mukava koota muistot yhteen esineiden muodossa (muistan muuten aika huonosti) eräänlaiseksi muistoinstallaatioksi. Hämärän tullessa sytytin hetkeksi kynttilät (ei saa polttaa kynttilöitä lattialla!) ja mietin tunnelmia jotka avautuivat Kökarin rannalta poimitusta kivestä, prahalaisesta hirvenvasasta, Napoleonin haudalta 1993 ostetusta herran rintakuvasta, itsepuhalletuista lasipalloista, mummovainaan ilvespurkeista, toisten isovanhempien kihlajaisastiaston osista. Ei pelkkiä ruusuisia muistoja, mutta monipuolisia ja erikoisia.
*

Before leaving to countryside for christmas, I tried to put up an installation of things and memories attached to them. Then in candlelight and in this northern blue twilight, it was nice to recall, what a stone from Kökar, an elk from Prague, a tiny Napoleon statue from his grave, self-blown glass, my late grandmother's glass jar or my other grantparents engagement dishware told me. Not all sweet memories, but a rich variety of life.

Pienet piparitötteröt / Gingerbread cones

Edulliset, ekologiset, itsetehdyt lahjat, kyllä! Toki niihin menee aikaa, mitä ei aina ole.

Tänä jouluna olen kiikuttanut useammallekin (erityisesti lapsi)tuttavalle tötteröllisen koristeltuja pipareita. Vanhemmat ovat ihastelleet viitseliäisyyttä ja sitä, ettei lastenhuone kuormitu uudella lelusälällä, lapsista on kiva syödä helmiäispalleroilla ja nonparelleilla kruunattuja pupuja, sauruksia, karhuja, kuusia ja bambeja...

 Tötterön ohje on kirjasta Kaarnasydän ja sammalkranssi. Käytin papereina erilaisia vanhoja tapetteja (1€/pieni rulla kierrätyskeskuksesta), pitsin- ja nauhanpätkiä, nappeja ja kiiltokuvia. Kuumaliimaa sekä erikeepperiä tarvitaan myös. Välissä voi siemaista omaa lahjakuohuviiniä.

 Valmis piparitaikinapaketti 1,69€. Vegaaninen sopii useimmille. Viimeinenkin taikinamuru on hyödynnettävä pikkulinnuiksi.

 Sisävalo ei riittänyt valokuvaamiseen.

Laitetaan pipareita suippoon sellofaanipussiin tai voipaperiin ja sujautetaan tötteröön!

*

This season's best gift has been these handmade cones filled with gingerbread. Children like to eat dinosaurs and forest animals with pearly icing, parents are glad of handmade things which are "ephemeral" ("no more toys or small items, please!").

Kesäluonnon joulutervehdys / Summer memories as season's greetings

 Joka vuosi aion tehdä (joulu)kortteja prässätyistä kasveista, ja usein viimeistään loppusyksystä saan haalittua puristuksiin viimeisiä värikkäitä lehtiä, saniaisia, jäkälää ja sammalta.

Joinakin vuosina muutamia tällaisia onkin lähtenyt postiin, tänä vuonna ei yhtäkään.

Se mitä kerää ja mikä kuivuu kauniiksi, pitäisi miettiä tarkemmin, samoin korttien kokonaisdesign.

Kivoin jouluksi-kuivattava on punahiippainen jäkälä, myös pienistä saniaisenlehdistä ja joistakin sammalista kuivuu yllättävän kauniita. Kukat ja lehdet ovat hankalampia ja "kesäisempiä", tosin joulun alkuperäinen tarkoitushan on juhlia valon paluuta ja ehkä myös muistella kesän ihanuuksia...

 *

Every year project: to press and dry plants for christmas cards.

Some years I have managed to make a few, I'd love to send different, hand-made, ecological cards to celebrate the original yule with memories of summer and nature.

I find lichens and ferns the most successful plants to be dried, and for seasonal purposes, the lichen with a red cap is the merriest tiny little fellow!

Heinähimmeli / Small-reed and other grasses as crafting material

 Vaikken ole koskaan aiemmin itse tehnyt himmeliä, rukiinolki, järviruoko, mehupillit ja lasiputket/helmet ovat tuttuja materiaaleja niihin. Nyt kävin kurssilla, jolla kehotettiinkin kokeilemaan kaikenlaisia kestävävartisia heiniä, mm. hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos), jota voi kerätä vielä tähänkin aikaan. Syksyllä heinien tuleentuessa on syytä katsella kasvikuntaa uusin silmin: mistä saisi hienon himmelin? Myös (vaaleampia) talventörröttäjiä voi kerätä. Kastikka ei ole yhtä kiiltävä kuin rukiinolki, mutta himmeliin saa hauskaa elävyyttä heinän väriskaalasta: vihreistä vaalean- ja tummankeltaisiin sekä rusehtavampiin varsiin.

(Pellavakoristeinen heinätähti on kuitenkin tehty oljesta. Eikä ylimmän kuvan heinä taida olla hietakastikka.)

 Tässä valomäärässä on mahdotonta kuvata heiluvaa himmeliä.

*

'Himmeli' is a traditional (rural) decoration made of straw. In a workshop I learned other grasses and hays, witch are strong enough to be cut and crafted. Especially a very common small-reed (Calamagrostis epigejos) was a new himmeli material to me; next autumn I will collect them and survey other grasses and weeds, too, I prefer wild crafting materials.

* * *

Vain nuotio, tähtitaivas ja viinipullo puuttuvat.

*

Only a campfire, stars and a bottle of wine are (still) missing.

Kevätaurinko

Ensimmäisen kevätpäivän kunniaksi aurinkokin näyttäytyi.

Neljän-kuuden päivänvalotunnin hämärinä päivinä en yhtään ihmettele, miksi muinaiset ihmiset keksivät alkuperäisen talven kääntymisen ja auringon paluun juhlan. Elämän edellytyksiä jos mitä on syytä juhlia ja kunnioittaa.

*

A day after the winter solstice is the first spring day. The original, ancient yule has been the day to worship and honour nature and our dependence on it.

Himmeli leijuu katossa...

Himmelin liike ilmavirrassa, sen geometria, sen materiaali oman pellon rukiista, 

tai itsekerätyistä järviruo'oista.

Siksi se on ihmeellinen ja hieno, enemmän kuin "joulukoriste".

(Pieni himmelinäyttely Mikkelin Kenkäverossa.)

 

Himmeli is a traditional (Finnish) christmas decoration, originally a product of agricultural society, 

geometrical sculpting by common people.

* Photos from Kenkävero, Mikkeli. *

Joulukalenteri *DIY* Advent calendar

Äitini oli taitava tekemään itse juttuja kun olin lapsi: vaatteita, kirjoja, leluja - ja joulukalenterin. Siitä ajatus kai lähti; en niinkään ole jännittänyt (tai muistanut avata) omaa kalenteria,  mutta jouluperinteeni - ehkä vuodesta 1990? - on ollut tehdä itse kalenteri tädilleni. Myöhemmin vähän muillekin, mikäli ehdin tai huvitun. Vuosiin on mahtunut kiireessä hutaistuja versioita (karkit kirjekuoriin) tai panostettuja piperryksiä, kuten 24 pientä cernit-massakoristetta, joista muodostui lopulta joulukuusi (öh). 

Vaikka eihän talvijuhla kaipaa oikeastaan mitään ekstra-lavasteita, parasta olisi lumi, tähtitaivas, nuotio ja viinipullo.

Mutta jos askarrellaan, yritetään käyttää kierrätettyä. Jotta pysyisi joku balanssi töhkän määrässä maailmassa (jotenkin tulee hurskasteleva olo... mutta pakko hurskastella kun näkee kauppojen tavaravuoret). Eli kierros roskista tonkimaan!

Tässä tämän vuoden kaksi versiota.

*

My season tradition is to make a calendar for my aunt. It has been so since the

beginning of the 90s. Later I've been making one to my friends, too, if I only feel inspired. 

I try to use recycled and old materials as much as possible, this year

I had small tin cans, matchboxes and sweet boxes. I covered them with tapes, papers and pictures (from magazines, cards, prints) and glued them on an A3 cardboard. The "surprises" are

chocolates.

 Kalenterin taustaksi: noin A3-kokoinen pahvilevy (leikataan esim. pahvilaatikosta)

päällystetään paperilla, tässä tapauksessa viimevuotisella, 

säästetyllä lahjapaperilla. Yläreunaan puhkaistaan reiät ripustusnauhalle.

 Pestyt vitalis-metallirasiat, tulitikkuaskit, karkkirasiat, lääkepakkaukset, sekalaiset pienet

pahvirasiat jne. päällystetään esim. vanhojen joulukorttien kuvilla, papereilla, printeillä (löysin netistä numerollisia kuvaprinttejä, ajattelin että olisi vähän vintage, mutta oli liikaa pukin naamoja makuuni, alkoi tökkiä koko pukki) kankaanpaloilla, kuvioteipeillä, lehtileikkeillä, mitä ikinä löytyykin (teippi oli aika kätevä, ja sain jämiä käytettyä). Sitten asetellaan pohjan päälle ja liimataan kuumaliimalla (no sitä ei löydy roskiksesta) ja täytetään Fazerin suklaamakeisilla (sukulaiseni ovat nirsoja: muista yllätyksistä tulee heti kriittistä noottia. "Emme pidä valkosuklaasta. Emme pidä Pandan suklaasta." Tekisi mieli joskus vilauttaa kehitysmaan lapset -korttia.)

Tässä toinen versio. Nämä numerotarrat ostin viime vuonna kaupasta,vaikka

voisi kirjoittaa tai tursottaa jollain koholiimalla itsekin.

(Vitalis-rasioiden kansiin laitoin vielä pienen tipan kuumaliimaa,

olivat sen verran löysiä.) Lopuksi kalenterin voi viimeistellä esim. glitterillä

tai tarroilla. Viime jouluna löysin taloyhtiön roskiksen päältä ison pinon

puoliksi käytettyjä glittertähtitarroja. Mutta ne on käytetty jo vuoden mittaan.

On kranssin aika

Kun syksyinen vehnäkranssi (kuvassa yllä) tulee tiensä päähän, se ripustetaan puuhun

linnuille ja lähdetään metsään hakemaan uusia aineksia. Oravakuusikossa se onkin kätevää;

pörröhännät ovat pudotelleet kuusenhaot ja kävyt valmiiksi. Ei tarvitse katkoa oksia

(eikä toisen mailla saakaan) tai kiipeillä. Kiitos orava-assistentit!

Samalla metsänpohjaa haravoidessaan tapaa kaikkia loppusyksyn kummajaisia: 

kalpeita minisieniä, petroolinvärisiä jäkäliä, laajan kirjon erimuotoisia sammalia.

Parhaiksi joulukranssiraaka-aineiksi ovat osoittautuneet kuusenoksat, pinjanoksat (puutarhasta) 

sekä erilaiset liekot. Kokeilin ensimmäisen kerran pehmoista ja käsittelyssä mukavaa karhunsammalta, mutta kuivuessaan se meni suppuun ja koko kranssi näytti kituvalta. 

Yläkuvassa ollaan vielä uutuuden-pörheinä ja hyvässä kunnossa.

Jos sammalkranssi saisi kunnon vesikylvyn aika ajoin, se saattaisi näyttää paremmalta.

(Luonnonmateriaali-käsitöiden hienoimmat vinkit Tiina Rinteen kirjoista.)

*

It's wreath-time! When you go to forest now, you can find short spruce branches and cones

on the ground  cut by squirreils. Very nice and convenient, thanks for squirrel-assistants!

Other odd things can be met, too: pale mushrooms, petrol-blue lichens,

a vast diversity of mosses you've never noticed before. This is their time.

The best wreath materials are spruce, club mosses (you need a land-owner's permission to

pick them) and garden pines if you cut them now. The wreath up above was a new

experiment made of Polytrichum, but when it dried it went all thin and poor. It was very nice to handle compared to coniferous twigs though. The wreath under was made of wheat ears earlier

in autumn, after it's best season you can leave it as bird food. And if you make the wreath basis without steel wire, you can compost or burn it after it has lost its beauty.