Keskuspuiston kevät, kaunis ja uhattu

 Toukokuu! 

Tarvitseeko muuta sanoa. Ihmeellisempää kuin yksikään äpsi, härpäke tai tuoteuutuus, 

on luonnonkierto, vuodesta toiseen, siihen ei ihmisiän aikana kyllästy.

 Tai saniaisten salaperäisyyteen, ja vanhuuteen lajina. Jos jonnekin pitkälle matkalle joskus

lähtisin, kohde voisi olla Tasmanian saniaismetsät...

 Entä sitten sudenmarja, nuo neljä-viisi lehteä ja marja keskellä: hivelee harmoniantajua.

 Tältä voisi näyttää rentukka likinäköisen sammaleen silmin.

 Oikeaan luonnonmetsään, siis metsän omaehtoiseen kiertoon kuuluvat myös lahopuut, sekä kelot että maapuut. Puitten lahotessa ja kaatuessa vapautunut tila mahdollistaa uusien taimien nousun, se on "kuten luonto tarkoitti metsän". Lahopuuta ei kaivata talousmetsiin, niinpä moni siitä riippuvainen

metsälaji on joutunut ahtaalle.

 Ja käävät. On siinäkin ihmeellinen eliö. Aina ei tulla ajatelleeksi kuinka hukkuisimme

biomassaan, mikäli meillä ei olisi hajottajia, kuten kääpiä.

 Lehtometsien nätkelmäkaunotar, kevätlinnunherne.

 Metsäkurjenpolvi kukkii jo paikoin.

 Metsästä asutusta kohti siirryttäessä kohtasi vanhan punanuppuisen omenapuun.

 En ollut koskaan ennen osunut pieneläinten hautausmaalle, siellä lepäävät koirat, kissat, kanit

ja muut ystävät.

Tämmöinen on siis Helsingin Keskuspuisto, vaikka ehkä se on leimallisemmin ulkoilumetsä 

monine polkuineen ja ulkoiluteineen. Harmillisesti kaupungin uusi yleiskaava ehdottaa 

suurta osaa metsästä rakennettavaksi, kuten monia muitakin kaupunkilaisten vihreitä henkireikiä. Tiivistämisen sijaan asuinrakentaminen halutaan levittää uusille alueille.

Rakennettavaksi suunniteltu metsän länsiosa on hyvin meluisa liikenneväylän vuoksi, millä

rakentamista pyritään oikeuttamaan. Silti, metsän kohtalo kuitenkin ajatteluttaa syvemmässä mielessä: miten jakaa elintila ihmisen ja muun luonnon kesken? Onko monimuotoiselle luonnolle

tilaa ja aikaa enää missään?

*

This is the central park (or forest) of Helsinki. People love to walk, run, ride bike or horse, or just to breath there, but the city officials want to build new housing there, instead of making existing residential areas more compact. At the same time we are reading about new reseach that studies huge increase in human, especially children's allergies, since the contact with real forests, bacteria, soil, other species and natural cycle is getting thinner and disappearing.

Still, it's May, the loveliest season of the year, at least what it comes to flowers and the scents of nature. It is easy to forget all the alarming news now, and just to enjoy a little moment.

Kevättä etsimässä / Looking for spring

Helsingin rannoilla oli paljon aurinkoa ja hiekkaa, mutta myös jäätä ja viileää tuulta.

Takatalvi tulee kuulemma huomenna.

*

Lots of sun and sand on the shores of Helsinki today, but also sea ice and cold wind.

Temperature +5°C, tomorrow -5...

Sydänlääkettä / Medicine for your heart

 Lämmin valo tuikahtelee keskellä pakkasen valtakuntaa... 

A tiny warm light twinkles in the middle of a frozen garden...

 Lähemmäs...
Closer...

Söpöys-, hellyys- ja huokailu-yliannostus! Sydän on ihan hellänä, mutta hyvänä.
Se oli lelumuseo. Seuraavan kerran auki pääsiäisenä. 

Pisteet myös kauniista logosta ja aivan ihanasta museokaupasta sekä kahvilasta.

Overdose of cuteness and tenderness, one's heart is bursting, but it makes the heart stronger.
It was a toy museum, the loveliest place on Earth. People in old times must have loved their children since they created so special toys.

Meri savuaa / Sea smoke

Vihdoinkin, -17°C (tuntuu kuin -25°C). Kylmenee vielä.

Turistit saivat ilmeisesti rahoilleen vastinetta Helsingin rannoilla tänään:

merisavut kirvoittivat ihastuneita ja hämmästyneitä huokaisuja,

pakkanen kirpaisi ihmeellisesti kuten näin pohjoisessa talvella pitääkin.

*

Greetings from Siberia Helsinki! Sea smoke is a beautiful weather & marine phenomenon which was witnessed today: the open Baltic sea was steaming when it was kissed by freezing air. Snowfall came and blurred the whole horizon in the afternoon. Unfortunately I made it to the island (Suomenlinna) only at 2 pm: photo weather would have been perfect at the noon. Still: an extremely beautiful day.

Lumisade saapui ja sekoittui horisontissa merisavuihin.

It's Mordor calling...

Siellä muu täällä möö joka puolla ammuu

Pistäydyin Elma-messuilla. Sanottakoon taustaksi, että olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maitotilalla, lehmät, kissat, hiiret, kärpäset... ovat siis tutuimpia, ja pidän eläimistä (ja kasveista) ylipäänsä hyvin paljon, tulen useimpien yksilöiden kanssa toimeenkin huomattavan hyvin. Messuilla tulee kuitenkin hämmentynyt olo: luultavasti esilletuodut eläimet ovat tottuneita ja hälinänkestäviä, silti on kummallista kulkea tuijottamassa "näyttelyeläimiä". Ylipäänsä eläinten osa tehotuotannossa tuntuu ongelmalliselta monella tavalla.

Toisaalta: sydämeni pakahtuu ilosta, kun kohtaan maatiaisrotujen lehmiä (lapinlehmä yläkuvassa, voiko kauniimpaa olla!?), annan niitten nuolla käteni, rapsuttelen korvan takaa, vähän leuan alta, vastaan mööhön ja muuhun. Entäs sitten lampaat: miten lempeät katseet niilläkin! Jotkut lampaat saattavat olla toljottavampia tyyppejä, nämä olivat veikeitä ja uteliaita. Hevosten rauhallisuudessa, ikäänkuin kärsivällisyydessä ja nöyryydessä, on aina jotain liikuttavaa, niin majesteettisia olentoja kuin ne ovatkin.

Kotikissat olivat kuitenkin mainioita!

Kaiken markkinoinnin ja miellyttämisenhalun keskellä: lahjomattomuuden saareke, yksi nukkui välillä silmänraoistaan mulkoillen, toinen (kuvassa) oli kääntänyt kokonaan selkänsä, kolmas oli piiloutunut peiton alle, moni veti sikeitä. "Pitäkää messunne, ei kiinnosta!" 

Sen sijaan että menisin käsi ojossa taputtamaan eläimiä, tervehdin ensin ja kysyn, saanko hieman koskea. Eihän eläin sanojani ymmärrä, mutta ihme kyllä moni vastaa äännähtämällä (ehkä se/hän sanoo: "Et!"). Eräs äkäinen kissa  muuttui ystävällisen näköiseksi ja puski kättäni, kun silitin ensin otsaansa, nenäänsä ja sitten rapsutin molemmat korvantaukset: niitä silittämällä on ennenkin tehty onnistuneita kissatuttavuuksia.

*

I visited a farm animal show. I'm a great friend of many species and individuals, still, it's quite confusing to stare at "animals on display", hoping they're not too stressed, hoping they have a better life than only 2-4 years as a "producer".

I grew up on a farm, therefore I feel special warmth towards cows and domestic cats; especially the "indigenous" cows (original breeds) are amazing, both by their nature and looks. Eye lashes! And their soft and smooth moo. Muu! Möö! As a child I learned both to moo and to meow, I became so skillful that animals came to me and replied.

Nevertheless, I liked the corner of domestic cats, their incorruptiblessness! A few of them were asleep loking bored, one of them hided itself under a blanket and the one in picture turned itself towards the back wall, as if saying: "Keep your bloody show, it is stupid anyway." :)

Värikylpy / Colour bathing

Värien vuodenaika: revontulia, auringonlaskuja ja -nousuja, lehtiä ja ruskaa, ilta-auringon pilkuttamia

metsänpohjia ja oksistoja. Odotan marraskuuta ja harmaan kirjoa, sumuja, ehkä ensilunta,

vähäistä mutta raakaa auringonpaistetta, dramaattista valoa. 

(Vaaleanpunainen iltataivas sai 80-luvun lapset tunnelmoimaan: ihan kuin Luke Skywalker

katsomassa "kahta aurinkoa" ja miettimässä paikkaansa universumissa!)

*

Season of colours: aurora borealis, sunsets, yellow foliages, sun spots on forests floor.

I also wait for November and the kingdom of grey, mists, first snow perhaps, 

few raw sunrays, dramatic light.

(Sometimes it's difficult to understand people complaining about autumn and winter!)

(The pink sea horizon made us, children of the 80's, feel sentimental:

just like Luke Skywalker watching at "two suns" and wondering his place in the universe!)