Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit

20.5.2016

Keskuspuiston kevät, kaunis ja uhattu

 Toukokuu! 
Tarvitseeko muuta sanoa. Ihmeellisempää kuin yksikään äpsi, härpäke tai tuoteuutuus, 
on luonnonkierto, vuodesta toiseen, siihen ei ihmisiän aikana kyllästy.

 Tai saniaisten salaperäisyyteen, ja vanhuuteen lajina. Jos jonnekin pitkälle matkalle joskus
lähtisin, kohde voisi olla Tasmanian saniaismetsät...

 Entä sitten sudenmarja, nuo neljä-viisi lehteä ja marja keskellä: hivelee harmoniantajua.

 Tältä voisi näyttää rentukka likinäköisen sammaleen silmin.

 Oikeaan luonnonmetsään, siis metsän omaehtoiseen kiertoon kuuluvat myös lahopuut, sekä kelot että maapuut. Puitten lahotessa ja kaatuessa vapautunut tila mahdollistaa uusien taimien nousun, se on "kuten luonto tarkoitti metsän". Lahopuuta ei kaivata talousmetsiin, niinpä moni siitä riippuvainen
metsälaji on joutunut ahtaalle.

 Ja käävät. On siinäkin ihmeellinen eliö. Aina ei tulla ajatelleeksi kuinka hukkuisimme
biomassaan, mikäli meillä ei olisi hajottajia, kuten kääpiä.

 Lehtometsien nätkelmäkaunotar, kevätlinnunherne.

 Metsäkurjenpolvi kukkii jo paikoin.

 Metsästä asutusta kohti siirryttäessä kohtasi vanhan punanuppuisen omenapuun.

 En ollut koskaan ennen osunut pieneläinten hautausmaalle, siellä lepäävät koirat, kissat, kanit
ja muut ystävät.

Tämmöinen on siis Helsingin Keskuspuisto, vaikka ehkä se on leimallisemmin ulkoilumetsä 
monine polkuineen ja ulkoiluteineen. Harmillisesti kaupungin uusi yleiskaava ehdottaa 
suurta osaa metsästä rakennettavaksi, kuten monia muitakin kaupunkilaisten vihreitä henkireikiä. Tiivistämisen sijaan asuinrakentaminen halutaan levittää uusille alueille.
Rakennettavaksi suunniteltu metsän länsiosa on hyvin meluisa liikenneväylän vuoksi, millä
rakentamista pyritään oikeuttamaan. Silti, metsän kohtalo kuitenkin ajatteluttaa syvemmässä mielessä: miten jakaa elintila ihmisen ja muun luonnon kesken? Onko monimuotoiselle luonnolle
tilaa ja aikaa enää missään?
*
This is the central park (or forest) of Helsinki. People love to walk, run, ride bike or horse, or just to breath there, but the city officials want to build new housing there, instead of making existing residential areas more compact. At the same time we are reading about new reseach that studies huge increase in human, especially children's allergies, since the contact with real forests, bacteria, soil, other species and natural cycle is getting thinner and disappearing.

Still, it's May, the loveliest season of the year, at least what it comes to flowers and the scents of nature. It is easy to forget all the alarming news now, and just to enjoy a little moment.

10.4.2016

Kevätklassikot / Spring classics

Vain sinivuokko ja sitruunaperhonen jäivät puuttumaan syntymäpäiväretken
keväthavainnoista. Luonnoslehtiöönkin piirtyi jotain kunnes sormet kohmettuivat.
(Peippo ja töyhtöhyyppä ovat joka vuosi ehkä ne parhaat kevättunnelman tekijät!)
*
Birthday trip offered all the spring classics except hepatica flowers and brimstone.
Chaffinch (above) and northern lapwing make the true spring spirit with their voice.

31.3.2016

Valkoinen väistyy

Pääsiäisviikonlopun kelit suosivat kelkkailua jäällä, mutta järven ääreisvedenkierrossa 
(pikkusalmissa ja -lahdelmissa sekä virtapaikoissa) tapahtui jo olomuodonmuutoksia.
Aurinko sulatti valkoista maisemasta pois.
*
Easter weekend in Eastern Finland had the best weather for ice activities from skiing and winter fishing to photographing, but at the same time Sun was already erasing white from the landscape
scenery.

17.3.2016

Kevättä etsimässä / Looking for spring

Helsingin rannoilla oli paljon aurinkoa ja hiekkaa, mutta myös jäätä ja viileää tuulta.
Takatalvi tulee kuulemma huomenna.
*
Lots of sun and sand on the shores of Helsinki today, but also sea ice and cold wind.
Temperature +5°C, tomorrow -5...

20.5.2015

Ihmeellinen planeetta (osa 2865...)

 Helsingin yliopiston mineraalikokoelma on siirretty Kumpulan kartanoon, joita molempia pääsi katselemaan avoimien ovien päivänä. Sinne siis, kun sai kolme juttua samalla kertaa: puutarhan kevättunnelmat, kartanon ja kivet. (Fossiilit tulevat kesemmällä, pitänee tehdä uusi reissu.) 
*
Kumpula Manor in the middle of Botanical garden is the new home for the mineral collection of university.

 "Kivimeteoriitti
Bjurböle, Porvoo
Maaliskuun 12. päivänä 1899 klo 21.29.30 putosi Porvoon lähelle mereen suuri kivimeteoriitti. Loistava tulipallo nähtiin koko Etelä-Suomessa ja naapurimaissa. Mm. Helsingissä tuli hetkeksi valoisa, kuultiin mahtava pamaus ja jyrinää niin, että ihmiset luulivat maailmanlopun tulleen."
*
The biggest meteorite fallen to Finland (328 kg) has a beautiful glass cage.
In 1899 when the stone fell in the sky as a bright fire ball, people thought it's the end of the world. 
Now the meteorite looks quite modest, almost sympathetic lonely alien in the Earth...

 Tuntematon museovieras kysyi: "Oletko katsonut kattoa?" No enpä tullut ajatelleeksi, kun kuljin nenä kiinni vitriineissä. Hieno katto.

 Miksi pidän museoista ja yliopistoista: ne ovat tiedon tihentymiä ja ihmettelyn paikkoja, aina oppii uutta, kuriositeettejakin. Aa-laava on kielellisesti kaunis nimi vulkaaniselle kivelle. Väyryneniitti on puolestaan hassu nimi mineraalille, nimetty löytäjänsä Heikin (eikä Paavon) mukaan. Kotikaupunkinsa mukaan nimetty harvinainen helsinkiitti oli kiva nähdä myös. (Mineraalien -iitti- ja -liitti-päätteet juontuvat kreikan kiveä tarkoittavasta lithos-sanasta.)

 Olihan siellä jotain tosi vanhaakin...

Sitten puutarhakierrokselle!
After the nice cafe, a garden tour.

Nuuh!