Keskuspuiston kevät, kaunis ja uhattu

 Toukokuu! 

Tarvitseeko muuta sanoa. Ihmeellisempää kuin yksikään äpsi, härpäke tai tuoteuutuus, 

on luonnonkierto, vuodesta toiseen, siihen ei ihmisiän aikana kyllästy.

 Tai saniaisten salaperäisyyteen, ja vanhuuteen lajina. Jos jonnekin pitkälle matkalle joskus

lähtisin, kohde voisi olla Tasmanian saniaismetsät...

 Entä sitten sudenmarja, nuo neljä-viisi lehteä ja marja keskellä: hivelee harmoniantajua.

 Tältä voisi näyttää rentukka likinäköisen sammaleen silmin.

 Oikeaan luonnonmetsään, siis metsän omaehtoiseen kiertoon kuuluvat myös lahopuut, sekä kelot että maapuut. Puitten lahotessa ja kaatuessa vapautunut tila mahdollistaa uusien taimien nousun, se on "kuten luonto tarkoitti metsän". Lahopuuta ei kaivata talousmetsiin, niinpä moni siitä riippuvainen

metsälaji on joutunut ahtaalle.

 Ja käävät. On siinäkin ihmeellinen eliö. Aina ei tulla ajatelleeksi kuinka hukkuisimme

biomassaan, mikäli meillä ei olisi hajottajia, kuten kääpiä.

 Lehtometsien nätkelmäkaunotar, kevätlinnunherne.

 Metsäkurjenpolvi kukkii jo paikoin.

 Metsästä asutusta kohti siirryttäessä kohtasi vanhan punanuppuisen omenapuun.

 En ollut koskaan ennen osunut pieneläinten hautausmaalle, siellä lepäävät koirat, kissat, kanit

ja muut ystävät.

Tämmöinen on siis Helsingin Keskuspuisto, vaikka ehkä se on leimallisemmin ulkoilumetsä 

monine polkuineen ja ulkoiluteineen. Harmillisesti kaupungin uusi yleiskaava ehdottaa 

suurta osaa metsästä rakennettavaksi, kuten monia muitakin kaupunkilaisten vihreitä henkireikiä. Tiivistämisen sijaan asuinrakentaminen halutaan levittää uusille alueille.

Rakennettavaksi suunniteltu metsän länsiosa on hyvin meluisa liikenneväylän vuoksi, millä

rakentamista pyritään oikeuttamaan. Silti, metsän kohtalo kuitenkin ajatteluttaa syvemmässä mielessä: miten jakaa elintila ihmisen ja muun luonnon kesken? Onko monimuotoiselle luonnolle

tilaa ja aikaa enää missään?

*

This is the central park (or forest) of Helsinki. People love to walk, run, ride bike or horse, or just to breath there, but the city officials want to build new housing there, instead of making existing residential areas more compact. At the same time we are reading about new reseach that studies huge increase in human, especially children's allergies, since the contact with real forests, bacteria, soil, other species and natural cycle is getting thinner and disappearing.

Still, it's May, the loveliest season of the year, at least what it comes to flowers and the scents of nature. It is easy to forget all the alarming news now, and just to enjoy a little moment.

Pörrökukkia

 Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri toivoi havaintoja maakuntakukasta kangasvuokosta (Pulsatilla vernalis), joka on rauhoitettu eikä niin kovin yleinen Suomessa eikä koko maailmassakaan, ehkä jopa vähenemään päin ympäristömuutosten vuoksi. Lähdin kiertämään tutuille harjuille, josko lapsuudenkaveria "pörrökukkaa" vielä tapaisi. Ensin kävin markkinoilla ja kyselin tutuilta "onko kangasvuokkoa näkynyt?" (nythän se kukkii parhaillaan). Monihan niitä tuntuu metsissä liikkuessaan näkevän, mutta paikkoja ei tule pantua mieleen. Valitettavan tuttua on myös se, että vuokkoa yritetään luvatta siirtää metsästä omaan pihaan, vaikka karujen olojen kasvi ei menesty ollenkaan ravinteikkaassa puutarhamullassa. 

Kuulin myös hauskan maininnan tuntemastani ja vähän äkäisenä pitämästäni miesvainajasta, joka kuulemma vei perheensä keväisin katsomaan kangasvuokkoja: hänellä oli siis (kangasvuokon)pehmeä kohta sielussaan!

 Kolme sulotarta

Löysin loppujen lopuksi aika monta esiintymää; parhaassa laskin yhdestä rinteestä 187 kukkaa!

Paikka oli myös sen laatuinen, ettei sitä ehkä hakata ihan helposti: kasvi saa siis elellä paikalla toivottavasti häiriöttä ja pitkään.

*

The beauty here is Pulsatilla vernalis, the provincial flower of South Karelia.

A local nature conservation organisation is mapping the places this plant is still growing, so I went to check if I can find any in my childhood playground-forests. I also inquired some locals, if they have seen these soft flowers this spring, and despite of heavy forest management, I could find them, on the best spot 187 flowers! Indeed it is a very endearing plant: wearing a fluffy coat towards cold spring weather, how lovely!

Kerää koko sarja: Helsingin hienoimmat metsät

Jotkut harrastavat matkakohteittensa merkkaamista nuppineulalla (maailman)kartalle. Nykyään sellaisen voi tehdä myös virtuaalisena esimerkiksi Facebookiin. Kun näin Helsingin arvometsät* -kartan, ajattelin tehdä siitä samanlaisen: näkisin missä olen käynyt ja minne voisin mennä seuraavaksi. (Laitoin neulat ensin vihreisiin suojeluesityskohteisiin, joissa olen käynyt.)

Yksinkertaisesti: on kiva tuntea kotipaikkansa metsät, luonnonmaisemat ja lajiyhteisöt ja liittää ne omaan paikkaidentiteettiinsä ja elinpiiriinsä kaiken kulttuurisen mujun rinnalla. Ja mitä tulee niin sanottuihin kuntapalveluihin: arvostan hienoina säilyneitä metsiä siinä missä toimivaa terveyskeskustakin. (Molemmat tärkeitä henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle.)

Lähiluontosuhteen vaalimiselle on muitakin syitä. Kaupungissa eli voimakkaasti rakennetussa ympäristössä asuessaan on tärkeää pitää yllä suhdetta johonkin, mikä ei ole ihmisen tekemää, vaan joka elelee jotakuinkin omilla ehdoillaan ja prosessiensa mukaan. Tavallaan jatkuva muistutus siitä, että on täällä muitakin. Koska kaavoitus- ja toimintapäätösten seuraaminen tai niihin vaikuttaminen tuntuu monesta hankalalta ja vieraalta, ei aina tiedosteta (tarpeeksi ajoissa), mikä valtava paine rauhassa elelleitä, suojelemattomia kaupunkimetsiä uhkaa: paitsi rakentaminen, myös jatkuva "siistiminen" ja puistouttaminen. Ei ehkä anneta arvoa ekologisesti tärkeille seikoille kuten monilajisuudelle ja eri-ikäisyydelle, vaan metsäalueen tulee näyttää ihmismakuun väljältä, valoisalta ja "turvalliselta".

Pornaistenniemi

Huopalahti-Munkkiniemi

Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun -kampanja (josta tämä postaus sai innoituksensa) on mielestäni myös tarpeellista demokratiatyötä: puolustetaan paitsi toisten lajien olemassaolon oikeutta, myös ihmisten oikeutta lähimetsiinsä: kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kokemaan elämyksiä kaukaisemmissa wau-luontokohteissa tai edes kansallispuistoissa. On tärkeää, että monimuotoista luontoa löytyisi myös lähempää, jopa osana arkiympyröitämme (vaikka on myös lajeja, jotka eivät niinkään välitä läheisestä rinnakkainelosta ihmiskulttuurin kanssa, siksi niille olisi turvattava toisenlaisia alueita).

Yliskylä-Laajasalo

* Tämä selvitys on esitys kaupungin päättäjille näiden alueiden lajiston ja ekosysteemin turvaamiseksi, metsillä on siis erityistä ekologista arvoa. Monille arvokasta voi olla myös metsään liittyvä kulttuurihistoria, muistot ja virkistysarvot. Sen sijaan olen huolestuneena seurannut "luontoarvon" käsitteen toisenlaista käyttöä, esimerkiksi talousmetsätoimijat (Metsähallitus yms.) saattavat yksipuolisesti ilmoittaa, ettei jossain suojeltavaksi esitetyssä metsässä ole mitään luontoarvoja, ainoastaan talousarvoja, joten sen joutaa hyvillä mielin hakata pois. Mitä jos Museovirasto ilmoittaisi, ettei jollakin sen hallinnoimalla linnalla ole enää mitään kulttuurista arvoa, joten sen voi purkaa pois, saadaan hyviä tiiliä. Voisi seurata aikamoinen äläkkä.

Seuraavaksi paikkaan omaa metsäsivistysaukkoani menemällä Mustavuoren lehtoon, jota sielläpäin asuva ystäväni kutsuu hauskasti "eurooppalaistyyppiseksi" metsäksi.

Malminkartano

*

Helsinki Forest Guide

Foreign tourists, lecturers, exchange students etc. visiting Helsinki usually admire our green town and are guided foremost to Nuuksio national park (in the neighbour city Espoo). But we have beautiful spots inside the capital city borders, too, and they are all available also by the public transportation, which is quite something! It is important to know and to defend your local forests, their ecological and cultural values. The ongoing pressure to cut and build or just to "clean" them is strong. There is a map, where you can find the beautiful, ecologically most valuable forests of Helsinki. Initially, it is a proposal for conservation, but you can use it as a "tour guide", too.

Jollaksen Puuskaniemi on muuten vain mukava metsäinen merenrantakohde ja retkipaikka.

Ilta tummuu suolla / It is getting dark on the mire

 Tänään piti kertomani joko kurpitsasta tai yhdestä erikoisen hyvästä kirjasta.

Mutta koska vuosia valmisteltua soidensuojeluohjelmaa alettiin hämmentää, pakkohan

minun on sanoa sananen ja näyttää kuvanen suo-elämästä. Maa- ja metsätaloudesta elantonsa

saaneen suvun vesana minulla on ehkä jonkin verran velkaakin suomalaiselle luonnonsuojelulle.

*

Today I had other topics on mind, but then a confusion about the process of almost-ready mire protection programme appeared in the public debate: how the mires were conserved most "successfully", as fragments or as an ecosystem whole, from the interest of economy or ecology. 

(It was also about the upcoming election and votes of land-owners.)

Clear thing is, that the mire protection must be improved quickly.

Forest and mire management has always been part of my family's core business,

therefore, I think I may understand more than one viewpoint to the sustainability issue.

Still, human employment and business is truly not a justification to any business when it comes

to the ecosystem. Or is it?

*

 Tällaisia metsä-rämesuo-lampi-yhdistelmiä tapaa vaikkapa Savitaipaleella vanhan peruskouluni suunnistusmaastoissa,  kyse saattaa olla myös osin epäonnistuneesta ojitus-kuivaus-yrityksestä: 

metsä ei kasva kunnolla.

 Turvetuotantoon otettu Kiihansuo on tavallaan toinen "kotisuoni", koska sen

vaikutus lapsuudenympäristööni on ollut huomattava. Moni lähiasukas muistelee niitä

menneitä aikoja, jolloin suo oli vielä suo ja sieltä poimittiin lakkoja.

This is a peat production area, a former mire, in South Karelia, near to my

childhood home. Many people remember when it still was full of berries and birds.

Turvetuotannon nurja puoli näkyy tässä, huonosti hoidetut imeytyskentät.

Näiden alueiden pitäisi kerätä ja suodattaa turvekentältä valuva humus, ja estää sitä kulkeutumasta vesistöön, siis Saimaaseen. Ympärivuotinen imeytys ei ole kuitenkaan toiminut, jätevedet ovat

valuneet suoraan vesistöön, kärsijöitä ovat Pien-Saimaan ekosysteemi ja rantojen asukkaat.

Imeytyskenttien lammet, muovit ja laitteet ovat olleet pahasti limottuneita ja jopa tukkeutuneita.

This is an example of the dark side of peat production filtration: when it is unsuccessful, badly planned and managed and therefore spoiling the nearby lake ecosystem with humus.

 Tavallinen ilmakuva suomalaisesta suosta: viivottimella ojitettu.

Kun tutkii maastokarttoja tai ilmakuvia, tajuaa ympäristömuutoksen massiivisuuden. 

Suota on vihattu tuottamattomana, vetisenä hallan houkuttelijana.

Toisaalta kansanperinteessä suot voivat olla paitsi vaarallisia, myös pyhiä ja

myyttisiä voiman paikkoja.

Finland from the air: ditched mires. Traditionally, mires have been hated since they are

non-productive, wet lands with the danger of frost. But in the Finnish folklore mires have also

great mythical power.

Lopuksi, suojeltu suo Torronsuon kansallispuistossa Hämeessä.

Finally, a mire in protection: Torronsuo National Park. I highly recommend to explore 

protected and unprotected natural mires and wetlands!

Syksy suolla on ihan parasta.