June collection: höytyviä ja terälehtiä

 Ensin olivat omenan- ja tuomenkukat, jotka putosivat kesälumisateena pitkin pihoja ja puskia.

 Sitten tuli muita pehmoisia ja höytyväisiä.

 Pitsimäisiä, ja taas terälehtiripotusta ympäriinsä.

Juhannuksesta puoli vuotta jouluun!

Kirjailtu puutarha (eli ikkunanpesupalkka) / The Embroidered Garden

En tykkää pestä ikkunoita, joten tarvitsen omia kannustimia ja itseni lahjontaa (olen kai nykylötkö, mutta siivoaminen ei ole kiinnostavin osa elämääni tai tapa hakea hyväksyntää, vaan välttämätön paha). Tässä siis ihastuttava palkintoni: uusi, puutarhainspiroitunut kirjontakirja!

*

I survived my unpleasant task of window cleaning with this reward: a new, wonderful book of embroidery!

 (Tämä on tehtävä mitä pikimmiten: kesäseppele!)

 Ehkä sittenkin jouluksi: talviseppele!

 Kirjailija Kazuko Aoki ilmeisesti pitää Suomesta: korttiohjeissa on käytetty suomalaisia postimerkkejä ja ikkunalaudallaan seikkailevat muumit.

*

Japanese (?) writer Kazuko Aoki apparently likes Finland, or at least Finnish art and design:

embroidered cards have Finnish stamps and Moomins live on her window sill.

Btw, this is how my window looks like now: pure clean- and brightness!

Se aika vuodesta / Harvest season

Koko ajan on joku se aika vuodesta, mutta nyt on tämä se:

tummenevia puutarhoja

kasvinroippeita

villasukat kesäkengissä

makeita tomaatteja lautasilla

säilykkeitä eri sadonkorjuutoreilta ja maalaismarkkinoilta

kurpitsareseptejä

Ja tänään syksyn ensimmäinen / suurin ponnistus valmistui ja lähti käsistäni!

Nyt voi puuhastella ja retkeillä.

Current season:

dark gardens

decaying plant remnants

wool socks in summer shoes

sweet tomatoes on every plate

home-made conserves from various harvest markets

pumpkin recipes

Plus the biggest effort of my autumn was completed today:

it's outdoor and crafting time now, I hope!

Praha oli niin vehreä ja rönsyävä / Souvenirs from Prague

Käyn Prahassa joka neljäs vuosi työ- ja opintomatkalla aina vain suuremmassa teatteri- ja esitystapahtumassa (josta enemmän myöhemmin). Se pidetään aina kesäkuussa kaupungin ollessa vehreimmillään. On kiinnostavaa vertailla Keski- ja Pohjois-Euroopan kasvustoja ja puutarhakulttuureita. Tsekissä kasvukausi on pitempi, joten "elokuun kukat" kukkivat siellä jo juhannuksena, siis Suomen elokuun. Tutut perennat ovat mielestäni isompia (siis korkeampia ja pöyheämpiä) kuin kotosalla. Mutta puut: niissä on valikoimaa ja ihmetystä, niin monia joita en tuntenut. Tykkään kaupungin rehevästä rönsyävyydestä, mitä tulee kasvien läsnäoloon.

*

Every forth year in Prague, participating the PQ event. It is always in June, and to avoid the most crowded tourist zone (though it was impossible this year since the venues were located just there) I liked to walk in gardens and parks, especially my favourites the hill Petrin and the southern botanic garden. The urban nature is of course different from the rural and "wilder" areas, but still, it is my interest to compare plants and trees of European latitudes: what is similar, what is different.

 Matkamuistoni ovat yleensä tällaisia. Kun olin lapsi, isäni matkusteli paljon Neuvostoliiton alueella ja sain yleensä tuliaisiksi oudon suuren kävyn, terhon tai meren hiomia lasinpalasia ja kiviä. Ne olivat ihmeellisiä: että tämmöistäkin on maailmassa! (Epäilen tosin, että isäni ei viitsinyt tai muistanut hommata muuta rannoilla rentoutuessaan ja illat juhliessaan.)

*

Cheap souvenirs. Since my childhood my souvenirs (received or my own) have mostly been like this one above. My father used to bring me a big cone, acorn, or stones from sea shore from his journeys to the Soviet Union. They were always a great delight for my curiosity and wonder.

Sammalta taskussa

 Kevätpäivä Ainolassa. Viime visiitistä oli yli 30 vuotta, siitä muistijälkenä aikuisten ihmettelemä vohvelirauta keittiössä (siellähän se toki vieläkin, koristeellista valurautaa) sekä nolous siitä että me lapset käveltiin Sibeliusten hautakannen päällä! En ymmärtänyt että se oli hauta, niin kiva leikkipaikka kunnes aikuiset näkivät. Muistikuvani mukaan hautakansi oli ruskea, mutta nyt se oli vihreä. Oliko kupari ollut siis vielä uutuudenpunertavaa aikoinaan, nyt jo hapettunutta...

Talossa ei saanut kuvata (ihan oikein), mutta muistiinpanoiksi otin kuvia puutarhasta ja muun muassa takapihan kiviportaista: kelpaisi jokaisen astella sammal- ja kukkaportailla! Ainakin minä haluaisin.

Hauska legenda säveltäjästä on se, että hänellä oli aina sammalta sisältävä tulitikkuaski taskussaan: sitä nuuhkaisemalla pääsi heti metsätunnelmiin. Itse olen kulkenut joskus tervaksen pala taskussa, sitäkin on mukava nuuhkia, ja voisin sanoa sammalta nuuhkivalle Jannelle: I feel you...

Aino Sibelius lienee ollut suuri kaunosielu, siinä määrin esteettisesti ja hyvällä maulla sekä sisä- että ulkotila oli järjestetty: lemmikkipilvet omenapuiden alla!

 Korkeaksi kasvaneen kuusiaidan takaa näkee peltojen yli Tuusulanväylälle (tai mikä tien nimi onkaan). Puutarhasta liikennettä ei näe, mutta säveltäjän työhuoneesta osin kyllä. Onneksi ei vielä 1900-luvun alkupuolella, eihän sellainen olisi sopinut!

 Piha ja lähimetsä olivat täynnä mustikankukkia, tuleekohan hyvä mustikkavuosi?

Tästä kuulin turistiryhmien innokkaasti jutustelevan.

It was a nice spring day at Ainola, the home of Jean Sibelius' family.

My last visit there was more than 30 years ago, and since it is Sibelius' 150th anniversary, why not to make a little tourist trip again.

It is not allowed to take photos indoors, therefore a few from the garden, which was Mrs. Aino Sibelius' realm. It is kept quite similar as it used to be, as well as the indoors, so you can follow the aesthetics and the taste of the inhabitants. I was particularly fonded by the stony flowery steps and the forget-me-not clouds under the apple trees! The one who planted those must have had a beautiful mind. 

(The title is translated "Moss in the pocket": there is a legend that Mr. Sibelius always had a match box in his pocket, filled with moss: to take a sniff of it and he was immediately in the forest mood.)