Elämää suurempi puuhapussi / Curiosity gift-bag

Mistä tunnet sä ystävän?

No ainakin siitä, että vaikka vuosia tulee lisää, yhteiset kiinnostuksenkohteet pysyvät,

ehkä jopa rikastuvat, laajenevat ja hassuuntuvat.

Juttuhan on niin, etten tarvitse lahjoja tai tavaroita, mutta tämän

sukulaissielun kanssa vaihtamamme puuhakassit riemastuttavat aina sekä 

antajan että saajan roolissa. Sisältö koostuu sanattoman sopimuksen mukaan

pääasiassa kirpparien, antikvariaattien ja museokauppojen löydöistä.

Teemat liikuskelevat monissa mielikuvituksiamme innostavissa kuriositeeteissa,

ja mikä onkaan hauskempaa kuin jakaa innostuksensa!

Tänä vuonna saamani synttärikassi sisälsi muun muassa seuraavaa:

 Palentontologis-eläintieteellistä fanitavaraa.

Sapelihammaskissa (vaikka avaimenperänä) ilahduttaa kaikkia paleoekologian ystäviä;

me jälkeentulevat voimme vain hämmästellä eläimen hampaita, kaikenlaista porukkaa

evoluutio on planeetallemme tuottanut...

Kortissa esiintyvät kädelliset sukulaisemme, varsin luisevina hekin.

 Lisää hampaita, ainakin symbolisia karhunhampaita arkeologisten tutkimuspapereitten

muodossa (sisältäen mm. paleobotaniikkaa käsittelevän artikkelin, laajentakaamme

tietämystämme muinaisista eläimistä kasveihin!)

 Tieteellisen lukemiston vastapainoksi sain teini-iän suursuosikkini, Maan lapset -sarjan kolme ensimmäistä romaania ranskankielisenä yhteisniteenä! Paleoteema jatkuu siinäkin, esihistoriallisen

viihdekirjallisuuden muodossa. Historiallista viihdettä tarjoilee puolestaan itselleni aiemmin 

tuntemattoman Ursula Pohjolan-Pirhosen (hieno nimi!) kaksi teosta.

Lihakuu-kirja pääsi kassiin luultavasti kantensa vuoksi: karhu on lahjojemme vakioteema myös...

 ... ja lisää metsän kunkkua lastenkirjan muodossa. Eläinkuvituksetkin kiinnostavat aina,

olemmehan kyseisen ystäväni kanssa opiskelleet yhtä aikaa kuvittamista. 

(Muistan vieläkin kirjankuvitustehtävän klassikkosatuun Porsas Urhea.)

 Eikä elämää ilman pieniä jännittäviä tykötarpeita:

Batman-kumikukkaro, susi-voiveitsi ja lehmä-magneetti, kyllä ihminen niitäkin

tarvitsee, eikös!

*

If you are lucky enough, you have a kindred spirit as a long-time friend.

Then you give each other birthday and christmas presents like this,

including samples of all your shared interests and curiosities,

preferably purchased from second hand stores, flea markets and museum shops.

Surely one needs nothing, but this is kind of a surplus,

something that makes your life happier,

and it is not the things, the objects, it is more in the gesture of picking them up from 

this material world and giving them to you (with a thought),

sharing this rich and diverse world of paleonthology, historical novels, Batman,

animals and plants, arts, illustrations, funny and strange human whims.

Reminding what a culture and life we have, how lucky we are to know these things.

These giftbags represent life itself.

Virkattu viltti ja muuta värikylläistä / Too-many-colours-crocheting

 Joulun alla Suuri käsityö -lehdessä oli virkatun viltin ohje, johon innostuin upottamaan

jämälankani. Luulin että kyse olisi pienestä vaunupeitosta, mutta kas, se olikin vähän isompi.

Voisi katsoa ohjeen koon tarkemmin ensin!

 Pompulalaitekin pääsi taas käyttöön; oli hyvä investointi (7,90€), sisälsi neljä

erikokoista pompulakehystä. Taakse jäivät kertakäyttöiset pahvipyörylät, joiden

avulla jo ala-asteella tupsuja tehtiin. Niin, siihen aikaan ne olivat tupsuja, nyt pompomeja tai

pompuloita.

 Viltistä tuli mieleen muita viime vuoden värikkäitä virkkuita eli kaksi kudemattoa,

suorakulmainen ja pyöreä. Ensimmäinen meni ystävälle, toinen taitaa mennä serkulle.

Ja viltinhän sai 10-kuinen kummivauva, pompulat ja värit ovat kuulemma hyväksi pikkulapsen kehitykselle, kiva tarttua, tunnustella ja katsella.

***

I've been crocheting (and knitting) in order to get rid of a collection of leftover yarns, those small balls in every corner and paper bag at my home. For my godbaby and his big brother (and their new kids' room) I made a blanket with pompoms. They say those soft pompoms (and colours in general) are good for a baby's hand grip and observation. 

The rugs I crocheted earlier last year. Funny enough, I don't consider myself as a friend of multicolour things, therefore I have given these away, other persons may enjoy colour bathing. :)

(Of course, if I had a summer house or a country cabin, I'd decorate it with colourful things, but preferably vintage ones.)

Joulukalenteri *DIY* Advent calendar

Äitini oli taitava tekemään itse juttuja kun olin lapsi: vaatteita, kirjoja, leluja - ja joulukalenterin. Siitä ajatus kai lähti; en niinkään ole jännittänyt (tai muistanut avata) omaa kalenteria,  mutta jouluperinteeni - ehkä vuodesta 1990? - on ollut tehdä itse kalenteri tädilleni. Myöhemmin vähän muillekin, mikäli ehdin tai huvitun. Vuosiin on mahtunut kiireessä hutaistuja versioita (karkit kirjekuoriin) tai panostettuja piperryksiä, kuten 24 pientä cernit-massakoristetta, joista muodostui lopulta joulukuusi (öh). 

Vaikka eihän talvijuhla kaipaa oikeastaan mitään ekstra-lavasteita, parasta olisi lumi, tähtitaivas, nuotio ja viinipullo.

Mutta jos askarrellaan, yritetään käyttää kierrätettyä. Jotta pysyisi joku balanssi töhkän määrässä maailmassa (jotenkin tulee hurskasteleva olo... mutta pakko hurskastella kun näkee kauppojen tavaravuoret). Eli kierros roskista tonkimaan!

Tässä tämän vuoden kaksi versiota.

*

My season tradition is to make a calendar for my aunt. It has been so since the

beginning of the 90s. Later I've been making one to my friends, too, if I only feel inspired. 

I try to use recycled and old materials as much as possible, this year

I had small tin cans, matchboxes and sweet boxes. I covered them with tapes, papers and pictures (from magazines, cards, prints) and glued them on an A3 cardboard. The "surprises" are

chocolates.

 Kalenterin taustaksi: noin A3-kokoinen pahvilevy (leikataan esim. pahvilaatikosta)

päällystetään paperilla, tässä tapauksessa viimevuotisella, 

säästetyllä lahjapaperilla. Yläreunaan puhkaistaan reiät ripustusnauhalle.

 Pestyt vitalis-metallirasiat, tulitikkuaskit, karkkirasiat, lääkepakkaukset, sekalaiset pienet

pahvirasiat jne. päällystetään esim. vanhojen joulukorttien kuvilla, papereilla, printeillä (löysin netistä numerollisia kuvaprinttejä, ajattelin että olisi vähän vintage, mutta oli liikaa pukin naamoja makuuni, alkoi tökkiä koko pukki) kankaanpaloilla, kuvioteipeillä, lehtileikkeillä, mitä ikinä löytyykin (teippi oli aika kätevä, ja sain jämiä käytettyä). Sitten asetellaan pohjan päälle ja liimataan kuumaliimalla (no sitä ei löydy roskiksesta) ja täytetään Fazerin suklaamakeisilla (sukulaiseni ovat nirsoja: muista yllätyksistä tulee heti kriittistä noottia. "Emme pidä valkosuklaasta. Emme pidä Pandan suklaasta." Tekisi mieli joskus vilauttaa kehitysmaan lapset -korttia.)

Tässä toinen versio. Nämä numerotarrat ostin viime vuonna kaupasta,vaikka

voisi kirjoittaa tai tursottaa jollain koholiimalla itsekin.

(Vitalis-rasioiden kansiin laitoin vielä pienen tipan kuumaliimaa,

olivat sen verran löysiä.) Lopuksi kalenterin voi viimeistellä esim. glitterillä

tai tarroilla. Viime jouluna löysin taloyhtiön roskiksen päältä ison pinon

puoliksi käytettyjä glittertähtitarroja. Mutta ne on käytetty jo vuoden mittaan.