Ensilumi ja palokärki / Black woodpecker, master of the winter forest

(Etsi kuvasta palokärki. Find a black woodpecker.)

Puuteria ja pyryä, ritinää ja rapinaa hiutaleitten putoillessa kuiville lehdille ja korsille.

Palokärki seurasi touhujani ja lehahteli ylitseni, kurkisteli välillä veikeästi puun takaa.

Voiko linnulla olla huumorintajua?

Edetessäni kallioilla ja notkelmissa kadotin linnun, mutta pian se lensi taas pitämään kulkijaa silmällä. 

Afternoon walk in the forest. A black woodpecker followed my path, flying near above my head and looking (as if smiling) at me behind the tree. I was wondering, if birds have a sense of humour. This one seemed to have fun. It had a strange voice, like a mix of a baby and mobile phone.

Well, it's nice to have company in the woods. Wildlife in an urban forest.

Keskuspuiston kevät, kaunis ja uhattu

 Toukokuu! 

Tarvitseeko muuta sanoa. Ihmeellisempää kuin yksikään äpsi, härpäke tai tuoteuutuus, 

on luonnonkierto, vuodesta toiseen, siihen ei ihmisiän aikana kyllästy.

 Tai saniaisten salaperäisyyteen, ja vanhuuteen lajina. Jos jonnekin pitkälle matkalle joskus

lähtisin, kohde voisi olla Tasmanian saniaismetsät...

 Entä sitten sudenmarja, nuo neljä-viisi lehteä ja marja keskellä: hivelee harmoniantajua.

 Tältä voisi näyttää rentukka likinäköisen sammaleen silmin.

 Oikeaan luonnonmetsään, siis metsän omaehtoiseen kiertoon kuuluvat myös lahopuut, sekä kelot että maapuut. Puitten lahotessa ja kaatuessa vapautunut tila mahdollistaa uusien taimien nousun, se on "kuten luonto tarkoitti metsän". Lahopuuta ei kaivata talousmetsiin, niinpä moni siitä riippuvainen

metsälaji on joutunut ahtaalle.

 Ja käävät. On siinäkin ihmeellinen eliö. Aina ei tulla ajatelleeksi kuinka hukkuisimme

biomassaan, mikäli meillä ei olisi hajottajia, kuten kääpiä.

 Lehtometsien nätkelmäkaunotar, kevätlinnunherne.

 Metsäkurjenpolvi kukkii jo paikoin.

 Metsästä asutusta kohti siirryttäessä kohtasi vanhan punanuppuisen omenapuun.

 En ollut koskaan ennen osunut pieneläinten hautausmaalle, siellä lepäävät koirat, kissat, kanit

ja muut ystävät.

Tämmöinen on siis Helsingin Keskuspuisto, vaikka ehkä se on leimallisemmin ulkoilumetsä 

monine polkuineen ja ulkoiluteineen. Harmillisesti kaupungin uusi yleiskaava ehdottaa 

suurta osaa metsästä rakennettavaksi, kuten monia muitakin kaupunkilaisten vihreitä henkireikiä. Tiivistämisen sijaan asuinrakentaminen halutaan levittää uusille alueille.

Rakennettavaksi suunniteltu metsän länsiosa on hyvin meluisa liikenneväylän vuoksi, millä

rakentamista pyritään oikeuttamaan. Silti, metsän kohtalo kuitenkin ajatteluttaa syvemmässä mielessä: miten jakaa elintila ihmisen ja muun luonnon kesken? Onko monimuotoiselle luonnolle

tilaa ja aikaa enää missään?

*

This is the central park (or forest) of Helsinki. People love to walk, run, ride bike or horse, or just to breath there, but the city officials want to build new housing there, instead of making existing residential areas more compact. At the same time we are reading about new reseach that studies huge increase in human, especially children's allergies, since the contact with real forests, bacteria, soil, other species and natural cycle is getting thinner and disappearing.

Still, it's May, the loveliest season of the year, at least what it comes to flowers and the scents of nature. It is easy to forget all the alarming news now, and just to enjoy a little moment.

Kesäluonnon joulutervehdys / Summer memories as season's greetings

 Joka vuosi aion tehdä (joulu)kortteja prässätyistä kasveista, ja usein viimeistään loppusyksystä saan haalittua puristuksiin viimeisiä värikkäitä lehtiä, saniaisia, jäkälää ja sammalta.

Joinakin vuosina muutamia tällaisia onkin lähtenyt postiin, tänä vuonna ei yhtäkään.

Se mitä kerää ja mikä kuivuu kauniiksi, pitäisi miettiä tarkemmin, samoin korttien kokonaisdesign.

Kivoin jouluksi-kuivattava on punahiippainen jäkälä, myös pienistä saniaisenlehdistä ja joistakin sammalista kuivuu yllättävän kauniita. Kukat ja lehdet ovat hankalampia ja "kesäisempiä", tosin joulun alkuperäinen tarkoitushan on juhlia valon paluuta ja ehkä myös muistella kesän ihanuuksia...

 *

Every year project: to press and dry plants for christmas cards.

Some years I have managed to make a few, I'd love to send different, hand-made, ecological cards to celebrate the original yule with memories of summer and nature.

I find lichens and ferns the most successful plants to be dried, and for seasonal purposes, the lichen with a red cap is the merriest tiny little fellow!

Pilvet, latvat, torvet, neulaset, oksaset, marjaset, heijastukset

"Minulla on aina ollut aukkoja, hän sanoi, jo lapsena, ja minusta on aina tuntunut, 

että niiden värit, varsinkin tummanvihreä ja lumivalkoinen, 

ovat ainoa mahdollinen vastaus niihin kysymyksiin, 

joita olen koko elämäni ajan pohtinut." 

(W. G. Sebald)

Paluu Kivinokkaan / Return to Kivinokka

 Kuten niin monia helsinkiläisiä virkistys- ja luontoalueita, myös hauskan moninaista ja eläväistä Kivinokkaa on uhannut rakentaminen. Kävin paikassa vasta elokuussa, mutta niin paljon jäi näkemättä, joten ajattelin yhdistää kasvienkeruuretken mukavaa arkiaamupäivän metsäkävelyyn.

Samalla tutustuin myös Fastholman rantoihin.

Mitään en kuitenkaan kerännyt, ehkä myöhemmin löytyy värikkäämpiä lehtiä (ja kuivempia,

edellisyönä oli satanut ja maa oli ihan märkä).

Vanhan metsän alueella ei liikkunut ketään, pilottitakkimies oli pystyttänyt teltan, jossa

hän tuntui asustavan. Mökkipuolesta suurin osa oli hiljentynyt syysteloille.

*

This is the refreshment area of Kivinokka (and Fastholma) in Helsinki.

It is a nice, lively combination of nature and culture, old forest, tiny summer cottages, an allotment garden, sea shore with reeds and the fine Kulosaari manor house.

Mustikkapakkomielle / Blueberry obsession

 Kun Suomessa keksittiin että mustikka on superterveellistä, siitä tuli pakkomiellemarja. Ennenkin mustikkaa toki kerättiin hyvänä ja ilmaisena syötävänä, mutta nyt nekin jotka eivät ole koskaan metsään vaivautuneet, tulevat kyselemään: kuka poimisi mustikkaa, pakko saada sitä kun se on niin terveellistä! No, onhan sitä mukava kerätä ja syödä, etenkin kun näin satoisana vuonna voi poimia isoimmat ja kauneimmat marjat ja silti saa äkkiä ämpärin täyteen.

*

In Finland, blueberries are our natural superfood, therefore almost like a modern obsession. They have been picked for ages, but now blueberry has begun more like a health phenomenon.

So where is my blueberry-kale-smoothie!?

 Mustikkaa kissankellossa.

Blueberries with wild strawberries and a harebell.

 Mustikkaa ja kantarellia.

Blueberry and yellow chanterelles.

 Mustikkasoppaa ja mannapuuroa.

Blueberry soup and semolina porridge.

 Mustikkaa kakussa.

  Blueberries on a cake.

Puiden siimeksessä, seisovat vedet

Näissä lammikoissa hyttyset heräävät jo, se tietää metsäreissujen vähenemistä, 

olen valitettavasti itikoitten ykkösherkku.

These ponds are homes for mosquitos. They are waking up now, which makes my visits

in forests a bit uncomfortable. Spring and autumn are the best seasons for northern forest trips.

Kuljeskelua Meilahdessa, Kaijanlahdella, Seurasaaressa, Jollaksessa ja Herttoniemessä.