Pistäydyin Elma-messuilla. Sanottakoon taustaksi, että olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maitotilalla, lehmät, kissat, hiiret, kärpäset... ovat siis tutuimpia, ja pidän eläimistä (ja kasveista) ylipäänsä hyvin paljon, tulen useimpien yksilöiden kanssa toimeenkin huomattavan hyvin. Messuilla tulee kuitenkin hämmentynyt olo: luultavasti esilletuodut eläimet ovat tottuneita ja hälinänkestäviä, silti on kummallista kulkea tuijottamassa "näyttelyeläimiä". Ylipäänsä eläinten osa tehotuotannossa tuntuu ongelmalliselta monella tavalla.
Toisaalta: sydämeni pakahtuu ilosta, kun kohtaan maatiaisrotujen lehmiä (lapinlehmä yläkuvassa, voiko kauniimpaa olla!?), annan niitten nuolla käteni, rapsuttelen korvan takaa, vähän leuan alta, vastaan mööhön ja muuhun. Entäs sitten lampaat: miten lempeät katseet niilläkin! Jotkut lampaat saattavat olla toljottavampia tyyppejä, nämä olivat veikeitä ja uteliaita. Hevosten rauhallisuudessa, ikäänkuin kärsivällisyydessä ja nöyryydessä, on aina jotain liikuttavaa, niin majesteettisia olentoja kuin ne ovatkin.
Kotikissat olivat kuitenkin mainioita!
Kaiken markkinoinnin ja miellyttämisenhalun keskellä: lahjomattomuuden saareke, yksi nukkui välillä silmänraoistaan mulkoillen, toinen (kuvassa) oli kääntänyt kokonaan selkänsä, kolmas oli piiloutunut peiton alle, moni veti sikeitä. "Pitäkää messunne, ei kiinnosta!"
Sen sijaan että menisin käsi ojossa taputtamaan eläimiä, tervehdin ensin ja kysyn, saanko hieman koskea. Eihän eläin sanojani ymmärrä, mutta ihme kyllä moni vastaa äännähtämällä (ehkä se/hän sanoo: "Et!"). Eräs äkäinen kissa muuttui ystävällisen näköiseksi ja puski kättäni, kun silitin ensin otsaansa, nenäänsä ja sitten rapsutin molemmat korvantaukset: niitä silittämällä on ennenkin tehty onnistuneita kissatuttavuuksia.
*
I visited a farm animal show. I'm a great friend of many species and individuals, still, it's quite confusing to stare at "animals on display", hoping they're not too stressed, hoping they have a better life than only 2-4 years as a "producer".
I grew up on a farm, therefore I feel special warmth towards cows and domestic cats; especially the "indigenous" cows (original breeds) are amazing, both by their nature and looks. Eye lashes! And their soft and smooth moo. Muu! Möö! As a child I learned both to moo and to meow, I became so skillful that animals came to me and replied.
Nevertheless, I liked the corner of domestic cats, their incorruptiblessness! A few of them were asleep loking bored, one of them hided itself under a blanket and the one in picture turned itself towards the back wall, as if saying: "Keep your bloody show, it is stupid anyway." :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti