Luottamuksenosoitus (eli virkkaa makkaraa, pizzaa ja munkkeja!)

 Ystävän tytär löysi kirjastosta kirjan virkatuista ruuista. Äitinsä totesi, ettei osaa tehdä niitä. Tytär vastasi: "Mutta Kaisa osaa." Olin talvella pyrkinyt pääsemään eroon vanhoista puuvillalangoista ja virkkasin näillä ohjeilla muutamia hedelmiä ja leivoksia. Nyt piti sitten opetella tekemään hod-dog, pizza-slaissi, hampurilainen jne. Olen kyllä vähän otettu lapsen luottamuksesta osaamiseeni, koska en ole tässä hommassa kovinkaan profiloitunut. Huumorintajuani huvittaa myös se, kun virkkaan sinappia nakkimakkaran päälle. Mihin sitä ainutlaatuisen elämänaikansa käyttääkään! (Voisi käyttää kai huonomminkin.)

 Ystävä puolestaan toivoi, että tekisin hänelle virkatun kaulakettingin Molla Millsin ohjeella.

Senkin tein.

Hmm... Vasemmalla keväinen omakuva? (Ohje täällä.)

 Tätini oli näyttänyt kummitädilleni vuosia sitten neulomiani kukkatossuja, kummi keksi että ne olisivat kiva lahja, mahtuvat käsilaukkuun, hyvä pitää mökillä vierasvarana jne. Siispä sain tilauksen: "tee niin monta paria kuin jaksat." Olen tehnyt jämälangoista jo aika monta.

Yhdet kokeilin puuvillalangastakin, joka oli paljon hankalampi kuin villa.

Huhhuh, niin kivaa kuin virkkaaminen ja neulominen meditatiivisuudessaan ja radionkuuntelun oheistoimintana ovatkin, pikkuhiljaa pitäisi siirtyä enemmän luku- ja kirjoitushommiin ja laittaa lappu luukulle. Sitä ennen tilauskirjassa odottaa vielä pari mattoa ja huoneentaulua; kukkatossujakin voisi vielä tehdä lankavarastojen tuhoamiseksi.

*

I was commissioned to make some crocheting and knitting:

my friend's daughter asked me to crochet food, sweets and fruits.

Friend had yarns for a crocheted chain necklace.

My goodmother wished me to knit her so many flower slippers I was interested...

I have still some orders to do, for example a carpet. Then I should "close my store" and focus on other things. Still, it is very funny to find yourself crocheting a mustard stripe on a sausage...

("How have you spent your life?"

"Well, I have been crocheting mustard and pizza slices...")

Jäät vetäytyvät, nuput puhkeavat, värit palaavat

Jäiden lähtöä seuraamassa vaihteeksi Etelä-Karjalassa.

Lake ice is loosing its power in South Karelia.

Värit päälle!

Some colour, please!

Kukas se sieltä pilkistää?

Tekee jo mieli raparperi- ja parsaherkkuja!

Waiting for rhubarb and asparagus, my dearest and most delicious friends.

Tällainen liehuhelmainen kaunotar kuoriutui nupusta.

Unikko oli isoisäni lempikukka ja tätä katsellessani en yhtään ihmettele.

She came out from the bud, a true beauty.

Ehdollistumia

Tänä aamuna markkinoiden korttikojulla odotti tällainen:

Kuka ei voisi olla pitämättä samojedista ja kukista? Ehkä se kuuluu ihmisen evoluutioon, pitää pörröisestä ja kauniista.

Meillä oli lapsuudessani samojedi ja kukkarakkaus on äidinperintöä, joten epäilen

ehdollistuneeni voimakkaasti ja pidän siis samojedista ja kukista myös yksilönä vaistomaisesti, syvätasolla.

Päivällä katsoin pitkästä aikaa Tähtien sota -elokuvat ja mietin, että sama lapsuudenehdollistuma

saa ilmeisesti joka kerta lumoutumaan tummanpuhuvasta Darth Vaderista, ihmisyyden ja koneen rajaa ilmentävästä hahmosta. Onko toista fiktiohahmoa, jonka pelkkä hengitys on niin puhutteleva ja monimerkityksinen?

(Sopiva vastahahmo samojedille?)

Varhaislapsuudestani, ikäkaudelta jolta yleensä tuskin jää muistoja (n. 2-vuotiaana),

muistan kaksi isoa asiaa: perheen vanhan ja uuden saunan (istuin kylmässä saunassa koska pidin siitä niin paljon) ja Darth Vader -makeiset: mustat irtokarkkipäät sekä siniset ja punaiset karkkirasiat.

Tähtien sota on ollut ensimmäinen voimakkaasti (ja erityisesti lapsille) oheistuotteistettu elokuva, markkinointistrategia näköjään puri minuun, koska musta pahishahmo jäi silti elämään mieleeni (vaikken näitä elokuvia lapsena nähnytkään), eikä sieltä vieläkään lähde.

Kukkia nyt kuitenkin kevään juhlistamiseksi:

 Ruusukvitteni

 Perinteisempää osastoa.

 Lumipisara eli kevätkello

Mitä täältä aukeaakaan...?

Keväinen värikylpy

Pääsiäistervehdykset postitettu,

iso pussillinen samppanja-tryffelimunia syöty

ja kukkakauppiasta kaikesta kauniista kehuttu.

*

It's the season of...

Easter letters... champagne-truffle-sweets... colour therapy at a flower shop...

Kerää koko sarja: Helsingin hienoimmat metsät

Jotkut harrastavat matkakohteittensa merkkaamista nuppineulalla (maailman)kartalle. Nykyään sellaisen voi tehdä myös virtuaalisena esimerkiksi Facebookiin. Kun näin Helsingin arvometsät* -kartan, ajattelin tehdä siitä samanlaisen: näkisin missä olen käynyt ja minne voisin mennä seuraavaksi. (Laitoin neulat ensin vihreisiin suojeluesityskohteisiin, joissa olen käynyt.)

Yksinkertaisesti: on kiva tuntea kotipaikkansa metsät, luonnonmaisemat ja lajiyhteisöt ja liittää ne omaan paikkaidentiteettiinsä ja elinpiiriinsä kaiken kulttuurisen mujun rinnalla. Ja mitä tulee niin sanottuihin kuntapalveluihin: arvostan hienoina säilyneitä metsiä siinä missä toimivaa terveyskeskustakin. (Molemmat tärkeitä henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle.)

Lähiluontosuhteen vaalimiselle on muitakin syitä. Kaupungissa eli voimakkaasti rakennetussa ympäristössä asuessaan on tärkeää pitää yllä suhdetta johonkin, mikä ei ole ihmisen tekemää, vaan joka elelee jotakuinkin omilla ehdoillaan ja prosessiensa mukaan. Tavallaan jatkuva muistutus siitä, että on täällä muitakin. Koska kaavoitus- ja toimintapäätösten seuraaminen tai niihin vaikuttaminen tuntuu monesta hankalalta ja vieraalta, ei aina tiedosteta (tarpeeksi ajoissa), mikä valtava paine rauhassa elelleitä, suojelemattomia kaupunkimetsiä uhkaa: paitsi rakentaminen, myös jatkuva "siistiminen" ja puistouttaminen. Ei ehkä anneta arvoa ekologisesti tärkeille seikoille kuten monilajisuudelle ja eri-ikäisyydelle, vaan metsäalueen tulee näyttää ihmismakuun väljältä, valoisalta ja "turvalliselta".

Pornaistenniemi

Huopalahti-Munkkiniemi

Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun -kampanja (josta tämä postaus sai innoituksensa) on mielestäni myös tarpeellista demokratiatyötä: puolustetaan paitsi toisten lajien olemassaolon oikeutta, myös ihmisten oikeutta lähimetsiinsä: kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kokemaan elämyksiä kaukaisemmissa wau-luontokohteissa tai edes kansallispuistoissa. On tärkeää, että monimuotoista luontoa löytyisi myös lähempää, jopa osana arkiympyröitämme (vaikka on myös lajeja, jotka eivät niinkään välitä läheisestä rinnakkainelosta ihmiskulttuurin kanssa, siksi niille olisi turvattava toisenlaisia alueita).

Yliskylä-Laajasalo

* Tämä selvitys on esitys kaupungin päättäjille näiden alueiden lajiston ja ekosysteemin turvaamiseksi, metsillä on siis erityistä ekologista arvoa. Monille arvokasta voi olla myös metsään liittyvä kulttuurihistoria, muistot ja virkistysarvot. Sen sijaan olen huolestuneena seurannut "luontoarvon" käsitteen toisenlaista käyttöä, esimerkiksi talousmetsätoimijat (Metsähallitus yms.) saattavat yksipuolisesti ilmoittaa, ettei jossain suojeltavaksi esitetyssä metsässä ole mitään luontoarvoja, ainoastaan talousarvoja, joten sen joutaa hyvillä mielin hakata pois. Mitä jos Museovirasto ilmoittaisi, ettei jollakin sen hallinnoimalla linnalla ole enää mitään kulttuurista arvoa, joten sen voi purkaa pois, saadaan hyviä tiiliä. Voisi seurata aikamoinen äläkkä.

Seuraavaksi paikkaan omaa metsäsivistysaukkoani menemällä Mustavuoren lehtoon, jota sielläpäin asuva ystäväni kutsuu hauskasti "eurooppalaistyyppiseksi" metsäksi.

Malminkartano

*

Helsinki Forest Guide

Foreign tourists, lecturers, exchange students etc. visiting Helsinki usually admire our green town and are guided foremost to Nuuksio national park (in the neighbour city Espoo). But we have beautiful spots inside the capital city borders, too, and they are all available also by the public transportation, which is quite something! It is important to know and to defend your local forests, their ecological and cultural values. The ongoing pressure to cut and build or just to "clean" them is strong. There is a map, where you can find the beautiful, ecologically most valuable forests of Helsinki. Initially, it is a proposal for conservation, but you can use it as a "tour guide", too.

Jollaksen Puuskaniemi on muuten vain mukava metsäinen merenrantakohde ja retkipaikka.

Auringon houkuttelemat pönkijät

Olen kulkenut nenä maassa tutkaillen, mitä mullasta nousee näin varhaisena keväänä.

Syötävää nousee: rantametsissä vuohenputkien ja nokkosen versoja jo nyt.

Koiranputkia.

Muoviruusuja...

Värinokkosen näköinen köynnös kasvoi rehevänä eräällä kallioseinustalla.

Voiko värinokkonen menestyä metsän reunassa? Tai ehkä kasvituntemuksessani on

tässä kohti aukko.

Parsapelto!? Sanotaan että vasta kymmenvuotias juurakko tekee pieniä syötäviä töpöjä,

mutta nämä ovat olleet syksyllä isoja röyhyjä. Pitää palata toukokuussa paikalle katsomaan,

mitä maasta pönkii.

Kummallisia ruusukkeita tupsahteli valtavasti, näihinkin pitää palata (mitä ne ovat isoina).

Lumikellojakin löytyi!

Maanantairetki: jäiden lähtö ja raikkaampi ilma

TV-meteorologi sanoi aamulla, että ilmanlaatu Helsingin keskustassa on erittäin huono kuivan ilman ja pölyn vuoksi. Hyvä syy siis lähteä kauemmas kantakaupungista, raikkaammille merenrannoille.

Maanantaisin saa ylipäänsä retkeille varsin rauhassa, usein viikonloppuisin Ruuhka-Suomen kauniit luontopaikat ovat kansoitettuja, joskus metsäpolulla on ollut jopa tungosta (vaikka hyvä että ihmiset tykkäävät lähiluonnostaan). Jos siis mahdollista, ajoitan retkeni niin, etten törmäisi liian moniin lajitovereihin. Horisonttiin on kivempi tuijottaa jäänrippeiden sipinää ja ritinää kuin ihmisten pulinaa kuunnellen.

Sellainen ajattelemattomuus kävi tänään, etten ottanut eväitä mukaan: retket venyvät aina ajateltua pitemmiksi (uudet mutkat ja kivenkolot pitää tutkailla) ja ulkoilmassa tulee tunnetusti nälkä.

Farewell, sea ice!

The air quality was poor at Helsinki downtown area today due to dust and the dry season, 

therefore I made a trip to a more fresh environment, away from the city centre and the crowds.