13.5.2014

Puutarhayllätyksiä

Pitkästä aikaa maalla kotitilalla. Tänään on pidelty sadetta, mutta
sunnuntaina tulee kesä: sääennuste lupaa +22 astetta, yölläkin +14.
Kultatyräkki on päässyt kovasti leviämään; niin kaunis kuin se onkin,
kaivoin hurjan sitkeitä juurakoita ylös viimeiksi jouluaattona! 
Mutta eihän se siitä lannistunut, uutta pukkaa, ja nerokkaasti kiertää 
tai alittaa jopa suojakankaat.
 Vaikken ole keltaisten ja kirkkaanpunaisten kukkien ylin ystävä, 
kukkiva mahonia liikuttaa. Harmi vain että varjopuutarhan
luonut salava jouduttiin kaatamaan ja nyt mahonia-parka kärvistelee
mitä paahteisimmalla paikalla. Tosin niin myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä,
jään siis seuraamaan.
 Minikokoinen orvokki kukkii kiven kolossa kaariportin juurella.
En ole ennen tätä huomannut, paikka oli tosin pahasti rikkaruohottunut
kunnes kitkin sen viime kesänä. Liekö Viola riviniana 'Purpurea'...
 Tulppaanit ovat vielä nupuillaan, nyt kukkivat vasta pikarililjat ja tyräkit.
 Mieluisa yllätys: kuolleeksi luulemani lumimarja elää sittenkin!
Kaivoin harottavan, villiintyneen pensaan äitini metsäpuutarhasta
viime syksynä karmeassa kaatosateessa, ja istutin sen kotitilani navetan
seinustalle, jossa lumimarja kukki koko lapsuuteni. Koska pensas kuuluu
lempikasveihini, halusin palauttaa sen entiselle paikalleen. Mutta paikka oli kovin
kivinen enkä jaksanut kovin syvää kuoppaa kaivaa ja murehdin risukimppua
koko syksyn. Äiti lohdutti: kasvit ovat yllättävän sitkeitä, odota vaan.
 Entäs sitten ruukkutulppaanikokeiluni. Kaivoin ruukut syksyllä maahan
odottamaan kevättä, mutta talvella huomasin niitten täyttyneen vedellä ja
läpijäätyneen! Siitä huolimatta: mitä ruukusta nyt pönkiikään!
Lopuksi yksi suursuosikeistani: mehitähti! Juuri kun sanoin vältteleväni 
punaisia kukkia. Mutta onhan näiden hohto aivan ihana; keväällä vähäisten 
kukkijoiden joukossa mehitähdet pääsevät oikeuksiinsa.
 Isoäitini istuttama maksaruoho muistuttaa lapsuuden barbileikeistä,
joissa punaisimmat näistä toimittivat barbin ruusun virkaa.
Siksi kutsunkin tätä "ruusumaksaruohoksi".

Huomenna taidan istuttaa parsan juurakot, pikkusydämen ja freesioita.

2 kommenttia:

  1. Ihania, lämmittäviä muistoja.
    Kiva ajatus että lapsuuden pensaskin pääsi takaisin juurilleen.
    Parsan juurakot laitoin minäkin hiljakkoin multiin. Herkkuja siis parin vuoden kuluttua luvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parsan kanssa pitää olla kärsivällisyyttä :). Minä kasvatan näitä kahta lähinnä koristeina, tykkäsin lapsena navetan edustan parsapuuhkasta. Naapurin 90-vuotias sukulainen tiesi kertoa, että entinen parsamme oli heidän puutarhastaan, isoisoäitini juurakkoa.

      Poista