Nostalginen toipilas

Kun iso teoreettinen työ tuli valmiiksi ja stressi hetkeksi hellitti,

pitkään vaaninut kevätflunssa näki hetkensä koittaneen.

Hoidoksi (sekä kirjallisen kököttämisen aiheuttamaan turrutukseen että tautiin) 

määräsin itselleni kovinta vastalääkettä: käsitöitä.

*

Äitini harrastaa käsityömyyjäisiä, tuotteinaan erityisesti

(vanhanajan) kirjontatyöt joissa silloin tällöin assisteeraan.

Taannoin tekemäni lastenhuoneentaulu oli aiheuttanut kilpailua asiakkaiden 

välillä, nyt siis toipilaana oli tilaisuus viimeistellä toinen sellainen. 

Myös lehmäaiheinen (lehmä = nostalgia) huoneentaulu on tekeillä, tosin 

sopivan aforismin löytäminen lehmän viereen on haaste, 

se kun saa helposti outoja sivumerkityksiä.

"Joka aamu on armo uus" (ai lehmälle?)

"Rakasta minua sellaisena kuin olen" (pyytää lehmä?)

*

Viimeisessä kuvassa toinen toipilaan ilo, uusi satsi nostalgisia kortteja.

Kortintekijä on todella löytänyt kukkaronnyörieni höllentämisen salaiset aseet: 

punaisen kissan, heinäntekoeväät, kukat posliineissa ja puutarhan kiviaidan.

Ooh ja huoh. En muuta sano.