Pääsin tänään kokeilemaan pellavan työstöä, en sentään koko prosessia kylvämisestä kutomiseen, vaiheitahan on monta ja vaatii perinteisesti oikeastaan koko vuodenkierron.
Isoäitini kasvatti ja työsti vielä omat pellavansa, äitini kanssa olemme uusiokäyttäneet kuluneita lakanoita kirjontatöihin. Kun tiheää, itsetehtyä kangasta hypistelee, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella aiempien sukupolvien taitoa ja sinnikkyyttä ja myös hieman huokaista: vaatteita ja kodintekstiileitä ei pidetty kertakäyttöisinä halpatuotteina, niitten alkuperän etiikkaa ei tarvinnut pohtia, ja koska talvi-illat eivät kuluneet tv:n äärellä, mitäpä muutakaan pimeällä maaseudulla olisi tehnyt kuin puhdetöitä, kehruuta, korjailua ja veistelyä.
*
Today I participated a linen workshop, one could try some of the working process: braking, carding and watching at spinning. It was amazing how plant fibers (from Linum usitatissimum) were separated and made as a yarn. This was very common work and a way to make fabric / textiles still in the 1950's, I have seen my grandmothers linens. The whole process took a lot of time, but I guess it was more sustainable both materially and mentally: making linens and other handicrafts on winter nights might have been more wise than watching reality-tv...
Loukutusta: varsien kova osa irtoaa ja pehmenee / Braking.
Karstaus / Carding
Kehruu / Spinning
Siistiä pellavakuitua, aivan kuin hiuksia. / Flax fibers like hair.
Taustalta kuului bääää, seuraavaksi sitten villankehruuta? / Producers of animal fibers relaxing on the backgroung.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti