Yritin laittaa pystyyn jouluasetelman. Tulijoita oli ehkä liian monta ja kirjakasoista ei pääse millään eroon. Siitä huolimatta, on mukava koota muistot yhteen esineiden muodossa (muistan muuten aika huonosti) eräänlaiseksi muistoinstallaatioksi. Hämärän tullessa sytytin hetkeksi kynttilät (ei saa polttaa kynttilöitä lattialla!) ja mietin tunnelmia jotka avautuivat Kökarin rannalta poimitusta kivestä, prahalaisesta hirvenvasasta, Napoleonin haudalta 1993 ostetusta herran rintakuvasta, itsepuhalletuista lasipalloista, mummovainaan ilvespurkeista, toisten isovanhempien kihlajaisastiaston osista. Ei pelkkiä ruusuisia muistoja, mutta monipuolisia ja erikoisia.
*
*
Before leaving to countryside for christmas, I tried to put up an installation of things and memories attached to them. Then in candlelight and in this northern blue twilight, it was nice to recall, what a stone from Kökar, an elk from Prague, a tiny Napoleon statue from his grave, self-blown glass, my late grandmother's glass jar or my other grantparents engagement dishware told me. Not all sweet memories, but a rich variety of life.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti