Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri toivoi havaintoja maakuntakukasta kangasvuokosta (Pulsatilla vernalis), joka on rauhoitettu eikä niin kovin yleinen Suomessa eikä koko maailmassakaan, ehkä jopa vähenemään päin ympäristömuutosten vuoksi. Lähdin kiertämään tutuille harjuille, josko lapsuudenkaveria "pörrökukkaa" vielä tapaisi. Ensin kävin markkinoilla ja kyselin tutuilta "onko kangasvuokkoa näkynyt?" (nythän se kukkii parhaillaan). Monihan niitä tuntuu metsissä liikkuessaan näkevän, mutta paikkoja ei tule pantua mieleen. Valitettavan tuttua on myös se, että vuokkoa yritetään luvatta siirtää metsästä omaan pihaan, vaikka karujen olojen kasvi ei menesty ollenkaan ravinteikkaassa puutarhamullassa.
Kuulin myös hauskan maininnan tuntemastani ja vähän äkäisenä pitämästäni miesvainajasta, joka kuulemma vei perheensä keväisin katsomaan kangasvuokkoja: hänellä oli siis (kangasvuokon)pehmeä kohta sielussaan!
Kolme sulotarta
Löysin loppujen lopuksi aika monta esiintymää; parhaassa laskin yhdestä rinteestä 187 kukkaa!
Paikka oli myös sen laatuinen, ettei sitä ehkä hakata ihan helposti: kasvi saa siis elellä paikalla toivottavasti häiriöttä ja pitkään.
*
The beauty here is Pulsatilla vernalis, the provincial flower of South Karelia.
A local nature conservation organisation is mapping the places this plant is still growing, so I went to check if I can find any in my childhood playground-forests. I also inquired some locals, if they have seen these soft flowers this spring, and despite of heavy forest management, I could find them, on the best spot 187 flowers! Indeed it is a very endearing plant: wearing a fluffy coat towards cold spring weather, how lovely!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti