Hiirenkorvien aattona

Pääsiäisen pikavisiitillä Etelä-Karjalaan ehdin kävellä kirkonkylän laitamien lehtimetsät 

ja rantapolut, jäin kuuntelemaan ihmisten naputtelua ja puuhastelua pihoilla, 

ja kiersin vielä katsomassa vanhan hautuumaan kevätkukat, 

vaikka sain sitten pientä moitetta kahvipöydästä myöhästymisestä. 

(Keitettiin uudet kahvit! Kahvinkeittoon ei kyllästy ikinä.) 

Puolustuksen puheenvuoro: Pitäähän ympäristöä tutkailla tarkasti, 

ja se vaatii aina reitiltä ja poluilta poikkeamisen! 

Kakkosvyöhykkeellä kevät oli etelää jäljessä ja varjopuolen rannat vielä jäähyhmässä. 

Telkät, haapanat, joutsenet, punarinnat, peipot ja laulurastaat ilahduttivat kulkijaa 

kasvikunnan vielä pidätellessä.

Tänään Helsingissä tosin tutkin koivun silmuja: hiirenkorvat ovat vain tuntien 

(tai korkeintaan parin päivän) kysymys! Viime kevään merkinnän mukaan hiirenkorvat 

puhkesivat toukokuun 8. päivänä.

Samaan aikaan (21.4.) läntisen Saimaan rannalla viime vuonna: