Minä, Rembrandt ja voikukkasuherrus

Rembrandt-kassi bongattu!

Ajattelin kokeilla, elpyisikö ruostunut maalaustaitoni parin päivän

puutarhamaalauskurssilla Annalassa (olen maalannut viimeiksi ehkä vuosikymmen

sitten). No ei elpynyt, mutta oli oikein mukavaa istua hellepäivinä puun

varjossa syömässä eväitä, kuuntelemassa satakieliä ja katsomassa muitten

taiteellista uurastusta. Pari surkeaa "voikukka- ja tulppaanitutkielmaa" sudin itsekin.

*

Two sunny days on a garden painting course. Very soon I discovered my

painting vision was gone, if it ever existed. Yet it was lovely to sit under

the trees, listen to nightingales and enjoy a big picnic basket...

Kevätaamu metsässä

Kahden sadepäivän jälkeen metsä kukkui ja kuhisi.

Puutarhayllätyksiä

 

Pitkästä aikaa maalla kotitilalla. Tänään on pidelty sadetta, mutta

sunnuntaina tulee kesä: sääennuste lupaa +22 astetta, yölläkin +14.

Kultatyräkki on päässyt kovasti leviämään; niin kaunis kuin se onkin,

kaivoin hurjan sitkeitä juurakoita ylös viimeiksi jouluaattona! 

Mutta eihän se siitä lannistunut, uutta pukkaa, ja nerokkaasti kiertää 

tai alittaa jopa suojakankaat.

 Vaikken ole keltaisten ja kirkkaanpunaisten kukkien ylin ystävä, 

kukkiva mahonia liikuttaa. Harmi vain että varjopuutarhan

luonut salava jouduttiin kaatamaan ja nyt mahonia-parka kärvistelee

mitä paahteisimmalla paikalla. Tosin niin myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä,

jään siis seuraamaan.

 Minikokoinen orvokki kukkii kiven kolossa kaariportin juurella.

En ole ennen tätä huomannut, paikka oli tosin pahasti rikkaruohottunut

kunnes kitkin sen viime kesänä. Liekö Viola riviniana 'Purpurea'...

 Tulppaanit ovat vielä nupuillaan, nyt kukkivat vasta pikarililjat ja tyräkit.

 Mieluisa yllätys: kuolleeksi luulemani lumimarja elää sittenkin!

Kaivoin harottavan, villiintyneen pensaan äitini metsäpuutarhasta

viime syksynä karmeassa kaatosateessa, ja istutin sen kotitilani navetan

seinustalle, jossa lumimarja kukki koko lapsuuteni. Koska pensas kuuluu

lempikasveihini, halusin palauttaa sen entiselle paikalleen. Mutta paikka oli kovin

kivinen enkä jaksanut kovin syvää kuoppaa kaivaa ja murehdin risukimppua

koko syksyn. Äiti lohdutti: kasvit ovat yllättävän sitkeitä, odota vaan.

 Entäs sitten ruukkutulppaanikokeiluni. Kaivoin ruukut syksyllä maahan

odottamaan kevättä, mutta talvella huomasin niitten täyttyneen vedellä ja

läpijäätyneen! Siitä huolimatta: mitä ruukusta nyt pönkiikään!

Lopuksi yksi suursuosikeistani: mehitähti! Juuri kun sanoin vältteleväni 

punaisia kukkia. Mutta onhan näiden hohto aivan ihana; keväällä vähäisten 

kukkijoiden joukossa mehitähdet pääsevät oikeuksiinsa.

 Isoäitini istuttama maksaruoho muistuttaa lapsuuden barbileikeistä,

joissa punaisimmat näistä toimittivat barbin ruusun virkaa.

Siksi kutsunkin tätä "ruusumaksaruohoksi".

Huomenna taidan istuttaa parsan juurakot, pikkusydämen ja freesioita.

Retkellä vankilan puutarhassa

Hulluna mehitähtiin.

Kuka (n)ostaisi kissanhännän?

"No minä!" Tuima ylipuutarhuri valvoo seinällä...

... lampolasta löytyi kuitenkin kaikkein kuvauksellisin kaunokainen.

Mukaan lähti vain kaksi parsan taimea sekä sitruunantuoksuinen, erikoisen

kaunislehtinen tuoksupelargoni. Näin viileällä ilmalla ei uskalla vielä

täysin seota taimiin ja kesäkukkiin.

Nostalginen toipilas

Kun iso teoreettinen työ tuli valmiiksi ja stressi hetkeksi hellitti,

pitkään vaaninut kevätflunssa näki hetkensä koittaneen.

Hoidoksi (sekä kirjallisen kököttämisen aiheuttamaan turrutukseen että tautiin) 

määräsin itselleni kovinta vastalääkettä: käsitöitä.

*

Äitini harrastaa käsityömyyjäisiä, tuotteinaan erityisesti

(vanhanajan) kirjontatyöt joissa silloin tällöin assisteeraan.

Taannoin tekemäni lastenhuoneentaulu oli aiheuttanut kilpailua asiakkaiden 

välillä, nyt siis toipilaana oli tilaisuus viimeistellä toinen sellainen. 

Myös lehmäaiheinen (lehmä = nostalgia) huoneentaulu on tekeillä, tosin 

sopivan aforismin löytäminen lehmän viereen on haaste, 

se kun saa helposti outoja sivumerkityksiä.

"Joka aamu on armo uus" (ai lehmälle?)

"Rakasta minua sellaisena kuin olen" (pyytää lehmä?)

*

Viimeisessä kuvassa toinen toipilaan ilo, uusi satsi nostalgisia kortteja.

Kortintekijä on todella löytänyt kukkaronnyörieni höllentämisen salaiset aseet: 

punaisen kissan, heinäntekoeväät, kukat posliineissa ja puutarhan kiviaidan.

Ooh ja huoh. En muuta sano.