"Kuinka hauska oli keskustella ennen tuntemattomista asioista, saada uutta tietoa!"
Toden totta, tällä viikolla osallistuin Biosynteesi-seminaariin, jonka tämän vuoden teema oli biologinen ihmiskuva. Alustuksia esittivät paitsi Suomen yliopistojen parhaimmisto, myös paleontologian ja ihmisen evoluution uranuurtaja Richard Leakey.
Suhteeni luonnontieteisiin on ollut aina hieman romanttinen. Tuttavapiiriini kuuluu useita biologeja ja ekologeja, jotka muistuttavat, ettei heidän työnsä ole vain metsässä käyskentelyä vaan "epäromanttista" laboratoriotyötä, tilastomatematiikkaa ja käppyröitä. Toisinaan myös tiukasti aikataulutettuja kenttätöitä.
Siitä huolimatta tuntuu, että (melkein) pakahdun kun kuuntelen, mitä uutta on saatu selville kasviekologiassa, paleontologiassa, ihmisen ja muiden lajien evoluutiotutkimuksessa: niin huimaavia asioita! "On täällä eletty ennenkin."
Osittain tunnen "lapsenmieleni" tai perustavan mielikuvitukseni heräävän. Kun luin lapsena John Readerin kuvakirjaa Alkumerestä maalle, tai myöhemmin Björn Kurténin paleontologiaa käsitteleviä romaaneja (tai Jean M. Untinen-Auelin hassua mutta niin sykähdyttävää paleofiktiota), pohdinnat saniaisten tai sapelihammastiikereiden maailmasta tai ylipäänsä käsittämättömän pitkästä luonnonhistorian ajasta saivat aina miettimään, eivätkö toiset ihmiset vaivaa mieltään näillä "elämää suuremmilla" mutta juurikin elämän suuruisilla asioilla? Kun ne ovat monin verroin kiinnostavimpia kuin omat pikku kolotukset. Ehkä juuri siksi tuntuu niin liikuttavalta mennä seminaariin, jossa näitä asioita työkseen tutkivat lajitoverini kokoontuvat.
Tietoasian jälkeen piti tehdä pieni retki katsomaan puistometsässä asustavia maapallon vanhuksia, saniaisia ja kortteita, joiden jäänteitä eli kivihiiltä nyt poltamme ja olemme saaneet monet lajit, ekosysteemit ja itsemme aikamoiseen pulaan. Jotenkin tässäkin tuntuu olevan kummaa merkitystä?
Richard Leakey nuorena muinaiskallon kera, kuin Hamlet konsanaan (kuva netistä).
*
This week I participated the seminar "Biosynthesis" at the University of Helsinki, including a lecture by Richard Leakey, a famous palaeontologist and a researcher of human evolution. All the lectures were highly interesting, and the collection of both natural scientific and humanistic views on humantity was very much needed on these times, when our relation or attitude to nature seems to be very problematic. My personal favourite is always palaeontology and palaeoecology, all that ancient flora and fauna... and what it has become in the extremely long run of time...
Today I went to meet local ferns and horsetails, those ancient species whose remains we are now burning as coal, and getting ourselves (plus many others) into serious problems.
Still, being near to these plants makes me so emotional about life, time, earth, meaning of everything...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti